Uusi ilme toimistoon

 Toimistohuoneemme on aiheuttanut minulle lähestulkoon harmaita hiuksia sotkuisuudellaan ja olemuksellaan. Se on ollut meillä se huone mihin kaikki "mihin tää kuuluu?"-tavara on tuotu. Kissan raapimispuu, muuttolaatikoita, kirpparille lähteviä kamoja, puhtaita mattoja, likasia mattoja, seinäpaikkaa odottavia tauluja, miinan huoneeseen ei mahtuvia leluja, tyhjiä tölkkejä/pulloja, pölyä, koriste-esineitä joita en muualle halua ja vähän sitä sun tätä. Siis kamala sekamelska. Tietokonepöydästä puhumattakaan. Maksettavat laskut oli ainoat, jotka olivat järjestyksessä tällä väärän värisellä liian suurella risalla kulmapöydällä. Heti näppäimistön takana pinossa lähin eräpäivä päällimmäisenä, ettei vaan unohdu maksaa. Muuten pöytää voisi kuvailla sanalla kaaos. Kaiken sen ylimääräisen, ei tietokonepöydälle kuuluvan, tavaran alta pilkotti tuo tulostimeksi kutsuttu laite, jolla ei ole voinut tulostaa ainakaan kahteen vuoteen mitään johtuen tyhjistä värikaseteista.

NYT on asia muuttunut. Meillä on siisti toimiva toimistohuone, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ainakaan vielä. Vanhan pöydän tilalle tuli vähän pienempi musta. Tähän mahtuu hyvin tietokone ja tulostin, kaiuttimet ja kynäpurkki. Kaiken muun saa kähvelisti pöydän alla olevaan mappikaappiin, jota ei välttämättä edes huomaa. Sinne mahtuu kaikki meidän mapit ja ylähyllyille pientavarat. Aiemmin mappihyllyinä toimineet ikean lokerikot siis jäivät kokonaan koristeille ja laatikoille. Lisäksi seinällä on lokerikko, joka omituisuudellaan hurmasi minut ja näin ollen löysi paikkansa siitä.  Tulostimessakin on värit. Sillä voi tulostaa. Tiesittekö?

 Isosta talosta huolimatta meillä ei ole ollut tilaa, missä voisi joku yöpyä. Vierashuone kun muuttui lapsen huoneeksi kesken remontin. Heh. Ainoa paikka, jossa voi nukkua (meidän sängyn lisäksi siis) on olohuoneen sohva. Nyt toimistohuoneessa on ratkaisu tähänkin ongelmaan, sillä löysin kauan etsimäni levitettävän nojatuolin! Ei vie tilaa enempää kuin normaali nojatuolikaan, mutta tarvittaessa siitä saa sängyn. Mainio!

Jo remontin yhteydessä (noin kolme vuotta sitten!!!) tilasin www.art4u.fi sivustolta seinätarrat tähän huoneeseen. Nyt nekin on saatu seinälle paikoilleen. Toinen tosin on huoneen ulkopuolella, mutta väliäkö sillä. Kuvat ovat rakkaista lemmikeistämme, Lillistä ja Vilmasta, teetetyt mallinsa kokoiset tarrat. Huomaa kyllä, että olivat lojuneet muutaman vuoden jossain. Ei meinanneet tarttua enää. Vilman tarraa repsottaa sieltä täältä, mutta ei haittaa. Korjailen aina välillä ja joskus kun kyllästyn, niin revin sen sitten pois.

Pienellä viiveellä nämä postaukset aina tulee, mutta tulee kumminkin.. heh.

-Henna- 

Munarikas pääsiäinen.

Niin se vilahti pääsiäinenkin taas. Miinan kanssa istuteltiin ruohot ja tehtiin virpomisoksat. Kovasti virpomisesta oltiin puhuttu ja virvonvarvon rimpsu opeteltu, vaan tuliko sitä sitten kun mentiin esim kummin ovelle koputtelemaaN? No ei! :D Miina vähän aikaa heilutti oksaa ja sitten heitti sen maahan. Hah. Ehkä ensi vuonna sitten. Noidaksi hän oli pukeutunut, mutta pisamia ei antanut piirtää. Mutta vaikka ei saanut neiti sanaa suustaan, palkkoja sai sitäkin enemmän. Ja vielä kun kävi kukko munimassa viikonloppuna niihin istutettuihin ruohoihin, niin voi sanoa, että meillä on ollut munarikas pääsiäinen :D

Tässä istutellaan..

<3

ja koritstellaan...

Ja tässä virpomaan lähdössä.

Muniakin maalattiin viikonloppuna. Mammalta saatiin virpomispalkkioksi kiva munienmaalaus setti, maalit pensseli ja muotit! Ja hyvin toimi :)

Semmoinen oli meidän pääsiänen. Lisäksi on viimeisetkin vauva jutut nyt sitten hävitetty. Nimittäin tutti ja rätti lähtivät nukkumatin matkaan ja tuttipullokin on jäänyt pois ihan huomaamatta (välillä vielä haluaa pullosta illalla maitoa). Ihanaa mutta samalla niin kovin haikeaa. En ole jaksanut stressata tutista ja pullosta, vaikka kaikki niistä koko ajan hössöttää. Mun mielestä asiat tapahtuu sit kun on tapahtuakseen.

Viesti nukkumatille. Miinan allekirjoituksella tietty.

Mun pieni tyttöni jo näin iso saparopää <3

Nyt olis työnalla tän meidän toimistohuoneen raivaus, pöydän tyhjennys ja purkaminen. Uusi pöytä nimittäin tilattiin parisen viikkoa sitten ja tänään saadaan se hakea! En malttais millään odottaa. Samalla tilattiin myös levitettävä nojatuoli, joka myös tulossa tähän huoneeseen (sen toimitusaika tosin venyy ja saadaan se vasta ensikuussa). Pikkuhiljaa alkaa huone siis olla sellainen, kun alunperin suunniteltiin. Laitan kuvia kunhan saadaan valmiiksi!


Aurinkoista kevään jatkoa!

T.Henna

Hästäg ilovewinter vai mikä se oli

Ihana ilma, nyt on sellaista kun talvella kuuluukin. Vihdoinkin. Pakkanen on paukkunut lähipäivinä siinä -25 paikkeilla ja saattoi olla vähän enemmänkin. Ja minä nautin. Lenkillä lumi narskuu kenkien alla ja hengitys höyryää. Nenää nipistelee ja ripset jäätyy. Voiko parempaa ollakkaan? Ihan oikeasti. Nautin. 

Miinan kanssa ollaan askarreltu pihalle jääkoristeita. Tuttavan pihalta kerran lenkillä bongasin ihania puussa roikkuvia jäitä, joissa sydämen muotoisia reikiä. Kotona sitten aloin itsekin moisia kokeilemaan ja kivojahan niistä tuli. Silikonivuokaan vettä ja sydämen muotoinen piparimuotti (tai miksei joku muukin, esim tähti tai muumihahmoja ;) ). Annetaan jäätyä ja sitten vaan tulikuumalla vedellä sulatetaan se jää siitä keskeltä niin, että piparimuotti irtoaa. Helppoa. Onnessani tehtailin näitä melkoisen paljon ja sitten havahduin siihen, että meilläpä vaan ei ole puita mihin niitä ripustaa. Hädissäni kiikutin ne kukkapenkkiin (jotteivät sisällä sula) siksi aikaa, kunnes keksisin niille paremman paikan. Sinne jäivät ja oikeastaan näyttävät aika kivalta toivottaessaan vieraat tervetulleeksi meille. :)

Mukavaa viikonloppua! :)

-Henna-

Ai oliks jotain pyhiä?

Kyllä on kiirettä pitäny! Eihän sitä ennen joulua enää tänne ehtinyt, ei sitten millään. Eikä sen jälkeenkään. :D Yritin monesti! Mutta nyt, kun pirpula nukkuu ja ei muka ole mitään muuta niin päätin istahtaa tähän. 

Jouluviikolla maanantaina hain Miinan kesken päivän hoidosta, kun kuume valtasi pikkuisen. Ruoka ei maittanut moneen päivään ja yöt valvottiin. Kiirettä siis piti aamusta iltaan ja aatonaatto venyi yli puolen yön ennen kun sain kaiken valmiiksi. Kinkkukin iskettiin uuniin vasta klo 02.00 ja ensimmäinen tunti vielä valvottiin, kun odoteltiin että saa lämpötilaa laskea. Siinä sitä univelkaa sitten kertyikin ja aattoaamuna uni maittoi kymmeneen asti, josta johtuen kova kiire myös aattona ja taas venyi ilta yli puolen yön.. Miinakin valvoi melko myöhään. Unirytmit siis vähän hakusessa edelleen, onneksi työt jatkuu vasta 7.1. :D

Perinteistä poiketen (onneksi!!) koristeltiin Miinan kanssa kuusi jo aatonaattona. Yleensä kun olen sen tehnyt aikaisin aattoaamuna. Tälläkertaa kuusi on melkoisen hillitty, kultainen tähti, hopeiset pallot ja hopeiset nauhat sekä ihanalta ystävältäni saadut suolataikinakoristeet. Aiemman siivouksen yhteydessä olin myös kaivanut koristeita esiin ja paikoilleen. Vielä ne tosin paikkaansa etsivät. Muutama vuosi siihen kaiketi menee, ennen kuin jokaiselle koristeelle on se oma paikkansa. :D

 

Aattoaamuna tosiaan nukuttiin pitkään. Antti nousi ajoissa ottamaan kinkun uunista, mutta kömpi samantein takaisin sänkyyn. Riisipuuro oli tarkoitus keittää, mutta koska sen valmistamiseen menee toista tuntia en alkanut moiseen urakkaan.. olihan sitä muutakin. Onneksi äiti pelasti, ajoin siis hakemaan puuron sieltä! Myöhäisen aamupalan jälkeen saatiinkin vieraita, kun isopappa tuli kylään pakettien kera. Äidin kanssa sitten käytiin ennen puoltapäivää hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Se on jokajouluinen perinne, ihanaa kävellä ja katsella kynttilöitä ja ehkä törmätä sukulaisiin, joita muuten niin harvakseltaan tulee nähtyä.  Lumen puuttuminen vaan aiheutti sen, että joulufiilis oli minulla aikalailla nollassa.

Lumiukkopiirretty määrää meillä aamupäivän kulun. Se on nähtävä, joten kello 11.31. oli oltava kotona. Hautausmaalta palattuani kääriydyin vilttiin ja heitin itseni sohvan toiseen nurkkaan, toisen olivat valloittaneet sillä välin miina ja isi. Ensimmäistä kertaa katsoin myös lumiukon ja koiran joka tuli seuraavaksi.. katsoin ja itkin. Onneksi olin varautunut nenäliinalla. Piirrettyjen jälkeen alkoikin vouhotus, että saadaan pöytä koreaksi ennen vieraiden saapumista. Isäni ja tätini tulivat meille siis syömään ja joulupukkia katsomaan.

Mahat täytettyinä sitten vyöryttiin porukalla olohuoneeseen vähän lepäilemään ennen joulupukin saapumista. Lahjakassin olin vienyt etuovelle jo aiemmin, jonka pukki  nappasi tullessaan sisään. Kyllä oli jännittävä hetki Miinalle, kun oveen kolkutettiin kävelykepillä ja ikkunasta näkyi punainen takki ja hattu. Toivotettiin pukki tervetulleeksi ja ohjattiin olohuoneeseen. Miina oli silminnähden innoissaan, vaikka kipeä olikin. Yhtään ei pelännyt, mutta ei kyllä mitään pukille sanonutkaan. Pukin lähtiessä vilma oli löytänyt tiensä takapihalta etupihalle ja nosti aikamoisen mölyn tämän nähdessään :D Onneksi pukki oli tuttu, myös vilmalle.

Paketeista paljastui ihania toivottuja lahjoja ja niitä oli paljon. Ehkä vähän liikaakin. Isoimmat paketit olin jättänyt suosiolla myöhemmäksi, muutenhan pukki olisi istunut meillä koko illan niitä jakaessaan. Leikkikeittiö oltiin ostettu Miinalle jo aikaisemmin, mutta kasattiin se vasta joulupäivänä.

Niin ja saihan se äitikin ihan mieluisia lahjoja ;)  Yllättäen nuo muumijutut aina jotenkin tiensä löytää meille. Hih!

 

Vuosi vaihtui myös tässä kaikessa hälinässä. Tällä kertaa hieman kuitenkin rauhallisimmissa merkeissä kuin viimevuonna. Vilma oli nimittäin ystävälläni hoidossa koko aaton, toisen kultaisennoutajan seurassa joka ei pelkää. Hyvin oli sujunut yö, kun toisesta oli ottanut mallia. 

Meillä ilta otettiin vastaan isolla porukalla etupihallamme. Raketteja oli ja "lasten ilotulitus" alkoi kello 19.00. Naapureita ja tuttuja lapsineen kokoontui tuossa meidän etupihalla ja kivaa oli. Osa lapsista vähän pelkäsi paukkuja ja ymmärtäähän sen, äänet oli aika kovia. Ilotulituksen jälkeen kaikki lähtivät omille teilleen, paitsi pari rakkainta ystävääni jäivät meille syömään ja iltaa istumaan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. 

-Henna-

Mitä meille kuuluu?

"Äkkiä humpsahti vuosia kaksi, kasvoi Miinakin isommaksi. Kun lehdet puista putoaa, niin Miina kynttilöitä kakun päältä puhaltaa." Näin luki yhdessä synttäri kortissa, jonka neiti sai, apua... siis kaksi kuukautta sitten!!! :o Tuntuu, että tekemistä on paljon ja ei tänne ehdi koskaan kirjautumaan. Tai sitten sen kerran kun ehtii ja pari riviä raapustaa niin jo taas äitiä huudetaan apuun :D Onhan toki tuo töihinpaluukin ollut aikamoinen muutos ja verottanut aikaa tässä koneella istumiselta! Jo on kumma kun työ häiritsee vapaa aikaa ;D Ei kai, mukavaa on ollut palata työelämään ja olla kalenterista kärryillä. Viikonloputkin tuntuu taas viikonlopuilta.

Miinan synttäreitä siis juhlittiin 10.10. isolla porukalla. Jälleen kerran. Vaikka paikalla olikin vain lähisuku ja pari ystävää tuntui, että tilaa oli liian vähän. Olen tästä tainnut aiemminkin mainita, mutta sanon taas. Meillä kun on nää perheet niin erilaiset tuon miehen kanssa. Minulla on kaksi veljeä (joista kummallakaan ei lapsia), äiti, äitin miesystävä, isä ja vaari. Ja tietysti isäni sisko, minun kummini, jonka kanssa paljon ollaan tekemisissä. Siinä ne. Minun suku. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sitten on Antin puolelta.. viisi sisarusta, joilla yhteensä lapsia on seitsemän (nuorin vajaan viikon ikäinen!), Antin vanhemmat, vanhempien sisarukset, pappa, kummit.. onhan siinä täytettä taloon. Varsinkin, kun kaikki sattuu pyrähtämään, yllätys yllätys, samalla kellon lyömällä. Toki tiedän ketä olen kutsunut, mutta kyllä se aina vaan yllättää. :D
Kivat juhlat olivat ja mimmi sai mieleisiä lahjoja. Kavereita riitti ja kakku ja kahvi plus muut tarjottavat meni kaupaksi. Onnistuneet juhlat siis.

"Virallinen" 2v kuva, tästä siis teetin kuvat kummeille ja mummeille.

Synttäreiden jälkeenkin on tapahtunut kaikenlaista. Oli halloweeniä ja isänpäivää. Halloweeniä olisin halunnut kovasti juhlia, vaan haaveiluksi jäi. Taas. Josko sitten ensi vuonna?? Olisi ihana järjestää oikein kunnon halloween juhlat, pukeutua kunnolla karmivasti ja tehdä toinen toistaan järkyttävämpiä ja ällöttävimpiä herkkuja. Kunhan Miina vähän tuosta kasvaa niin varmasti järkätään!

Isänpäiväksi askarreltiin tällä kertaa tyynynpäälliset. Miinan käden (ja jalan) jäljellä tottakai. Toisella puolella siis käden jälkiä ja toisella puolella jalan <3 Vaarit ja papat saivat siis tyynynpäällisen ja omalle isille Miina piirsi pannunalusen. Kuvaa ei valitettavasti valmiista lahjoista ole (en siis ole kunnon bbloggari kun en muista kuviakaan ottaa! :D). Kaikki askarteluun käytetyt esineet ostin sinellistä. Voi mikä ihana kauppa!

Etelän matkakin on tähän väliin keritty heittää. Kohde Gran Canaria, Bahia Feliz. Tällä kertaa ilmat olivat hyvät ja kesävaatteissa tarkeni, toisin oli vuosi sitten! Erilaisen matkasta teki myös se, että tällä kertaa reissattiin minun äitini ja miehensä kanssa. Tosin menomatkalla oltiin vaan me kolme, minä, antti ja miina. Ihan vaan me <3 Mamma ja pappa odottelivat meitä sitten hotellilla. Heillä oli kahden viikon lomasta toinen jo takana päin. Kotiinpäin mentäessä sitten oltiin kaikki samassa koneessa.

Vierekkäisissä hotelleissa siis asuttiin, pieni välimatka oli ihan hyvä ;)  Päivät kuluivat aikalailla rannalla lekotellen ja meressä lilluen. Miinakin sai kokea meren aallot ja rantahiekan. Päiväunet vedettiin rennosti aurinkotuolissa varjon alla. Mahtavaa!
Puerto Ricossa ja Playa del inglesissä tuli myös käytyä, syömässä, ostoksilla ja Angry Birds puistossa. Palmitos Park käytiin myös katsomassa ja kannatti! Ihana puisto vuoristossa täynnä kaikenlaisia eläimiä, pääasiassa lintuja, mutta myös krokotiili, liskoja magnusteja yms. Ja se paras, delfiinejä. Ihanana muistona on kaksi kuvaa, jossa silitetään delfiiniä Miinan kanssa!

Kovastihan tällaiset paikat keskusteluja herättää ja mollataan miksi ihmiset sielä käy rahoittamassa eläinten vankeutta ja huonoja oloja yms. Tottahan tuo varmaan osittain onkin.. ja onhan se, kyllä sen tiedän. Tuo paikka nyt kuitenkin mielestäni näytti hyvältä ja viihtyisältä niin eläimille kuin asiakkaillekin. Tilaa oli paljon ja hyvinkin vapaasti saivat linnut liikkua. Iso puisto jonka kiertämiseen ajan kanssa ei olisi se yksi päivä edes riitänyt. Delfiinien allas oli tilava ja viihtyisä eikä sielä ollut kuin muistaakseni 4 asukasta. Todella upean esityksen pitivät, vähän oli eritasoa kuin särkänniemessä.
Ainut miinus olivat isot kotkat ja haukat, jotka olivat häkeissä jaloistaan kiinni remmeillä, eivätkä pystyneet lentämään.. tämä aiheutti päänvaivaa ja vähän huonoa mieltä, mutta jotta en koko lomaani murehtimisella pilannut oli pakko asia unohtaa. Petolintujahan nuo ovat ja varmaan olisivat tappaneet toisensa, jos vapaana olisivat samassa tilassa olleet.. en tiedä. Kyllä se jäi mieleen pysyvästi..

Alla muutama kuva matkasta.

Semmoista meille tällä kertaa kuuluu. En jotenkaan meinaa tajuta, että kohta on joulu. Taas. Jouluvalmistelut ovat ihan hyvällä mallilla.. olohuoneen ja keittiön verhot olen jo vaihtanut ja koristaapa olkkarin ikkunoita tähdetkin. Loput koristeet ovatkin vielä kaapissa. Suurin osa lahjoista on hankittu ja vähän olen jo ehtinyt paketoimaankin. Vaan eipä ole enää niin helppoa hommaa kun viimevuonna, johtuen tästä yhdestä tärätätistä joka huomaa mm. kaiken. Paketointi täytyy siis suorittaa pätkissä yöllä tai tyrkätä Miina hoitoon päiväksi ja laittaa kaikki kuntoon kerralla. Ja sitten piilottaa. Yritän ehtiä tekemään seuraavan postauksen ennen joulua ;) Aiheena kiiretön joulu.. joopajoo!

T.Henna