Toimistohuoneemme on aiheuttanut minulle lähestulkoon harmaita hiuksia sotkuisuudellaan ja olemuksellaan. Se on ollut meillä se huone mihin kaikki "mihin tää kuuluu?"-tavara on tuotu. Kissan raapimispuu, muuttolaatikoita, kirpparille lähteviä kamoja, puhtaita mattoja, likasia mattoja, seinäpaikkaa odottavia tauluja, miinan huoneeseen ei mahtuvia leluja, tyhjiä tölkkejä/pulloja, pölyä, koriste-esineitä joita en muualle halua ja vähän sitä sun tätä. Siis kamala sekamelska. Tietokonepöydästä puhumattakaan. Maksettavat laskut oli ainoat, jotka olivat järjestyksessä tällä väärän värisellä liian suurella risalla kulmapöydällä. Heti näppäimistön takana pinossa lähin eräpäivä päällimmäisenä, ettei vaan unohdu maksaa. Muuten pöytää voisi kuvailla sanalla kaaos. Kaiken sen ylimääräisen, ei tietokonepöydälle kuuluvan, tavaran alta pilkotti tuo tulostimeksi kutsuttu laite, jolla ei ole voinut tulostaa ainakaan kahteen vuoteen mitään johtuen tyhjistä värikaseteista.
NYT on asia muuttunut. Meillä on siisti toimiva toimistohuone, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ainakaan vielä. Vanhan pöydän tilalle tuli vähän pienempi musta. Tähän mahtuu hyvin tietokone ja tulostin, kaiuttimet ja kynäpurkki. Kaiken muun saa kähvelisti pöydän alla olevaan mappikaappiin, jota ei välttämättä edes huomaa. Sinne mahtuu kaikki meidän mapit ja ylähyllyille pientavarat. Aiemmin mappihyllyinä toimineet ikean lokerikot siis jäivät kokonaan koristeille ja laatikoille. Lisäksi seinällä on lokerikko, joka omituisuudellaan hurmasi minut ja näin ollen löysi paikkansa siitä. Tulostimessakin on värit. Sillä voi tulostaa. Tiesittekö?
Isosta talosta huolimatta meillä ei ole ollut tilaa, missä voisi joku yöpyä. Vierashuone kun muuttui lapsen huoneeksi kesken remontin. Heh. Ainoa paikka, jossa voi nukkua (meidän sängyn lisäksi siis) on olohuoneen sohva. Nyt toimistohuoneessa on ratkaisu tähänkin ongelmaan, sillä löysin kauan etsimäni levitettävän nojatuolin! Ei vie tilaa enempää kuin normaali nojatuolikaan, mutta tarvittaessa siitä saa sängyn. Mainio!
Jo remontin yhteydessä (noin kolme vuotta sitten!!!) tilasin
www.art4u.fi sivustolta seinätarrat tähän huoneeseen. Nyt nekin on saatu seinälle paikoilleen. Toinen tosin on huoneen ulkopuolella, mutta väliäkö sillä. Kuvat ovat rakkaista lemmikeistämme, Lillistä ja Vilmasta, teetetyt mallinsa kokoiset tarrat. Huomaa kyllä, että olivat lojuneet muutaman vuoden jossain. Ei meinanneet tarttua enää. Vilman tarraa repsottaa sieltä täältä, mutta ei haittaa. Korjailen aina välillä ja joskus kun kyllästyn, niin revin sen sitten pois.
Pienellä viiveellä nämä postaukset aina tulee, mutta tulee kumminkin.. heh.
-Henna-
