Uusia taitoja

Miinan kuulumisiakin välillä. Jännä huomata, että meidän vauvasta on tullut taapero. Tänään Miina on tasan 1v ja 3kk ja ensiviikolla on seuraava neuvolakäynti. Viimeksi mitat oli 8800g ja 76,5cm. Saa nähdä paljonko on mimmi nyt kasvanut. 

Sanoja tapailee koko ajan lisää, mutta selvät sanat joita osaa ovat: äiti, isi, amma (mamma), pappa, tähti, hauva ja vauva. Auto on prumprum, ja kengät ennät. :) Osaa kertoa mitä pöllö sanoo, eli "huhuu" ja välillä myös mitä possu sanoo, "öh öh". Eilen opittiin myös sanomaan että "ammm" eli mitä lehmä sanoo, uu vaan puuttuu :D 

Nyt kun osaa jo kävellä vakaasti itse, epätasaisellakin, ei sitä enää viitsisi rattaissa paljonkaan olla. Ulkona käydessä haluaa kävellä aika paljon itse, josta johtuen lenkillä menee välillä aika kauan.

Potalla osataan käydä mielestäni aika hienosti. Monesti pissaa heti, kun istumaan laittaa ja sitten tietysti taputetaan onnistuneelle suoritukselle. Lähiaikoina on alkanut myös matkia kaikenlaisia juttuja. Koittaa matkia ihanasti ääniä ja ilmeitä. Hatut on kova juttu, aina kun vaan hattu jossain ulottuvilla on se pitää laittaa päähän. Usein myös tepastelee kengät jalassa, välillä saappaat välillä juhlakengät. Laukkujakin on nuoresta iästä huolimatta neidillä useita ja niitäkin kannellaan aika monesti päivässä. Yhtenä päivänä ylpeänä kanteli muumikassiaan pitkän tovin ja päätin sitten kysäistä, että mitä kassista löytyy. Tärkeät aarteethan sielä oli: äitin sukka, joulukuusen koriste, vilman herkku ja tutti. Vilman herkkukaappi on siis tullut tutuksi. Kovasti olisi kokoajan sieltä hauvalle herkkuja antamassa, joten olen joutunut kaapin oven teippaamaan kiinni. Hirmu hauskaahan on sieltä hakea jotakin, antaa Vilman haistaa ja sitten juosta karkuun. :D 

Kassialma vauhdissa.

Kirjat kiinnostaa kovasti ja erityisesti se pöllö :D Itsekseen selailee paljon kirjoja ja välillä vilmankin kanssa. 

  

Kolhuiltakaan ei olla vältytty. Eniten on ehkä pelästyttänyt se, kun neiti putosi meidän sängystä sielä riehuessaan. Tai nätisti se sieltä laskeutui peppu edellä, mutta sitten jalka jotenkin jäi hassusti ja Miina putosi istumaan maahan.. tosin kieli jäi hampaiden väliin ja siitä tulikin aikamoinen show. Verta pulppusi pahan näköisesti ja pelkäsin jo, että kieli on mennyt ihan oikeasti poikki. Onneksi isi oli kotona ja riensi apuun. Verenvuoto kun loppui niin nähtiin suuhun, kielessä oli reikä ja alahuulessa myös. Nopeasti ne siitä kyllä parantuivat ja nyt melko varovasti neiti sängystäkin laskeutuu. 
 
Sellaista Miinalle kuuluu.
 

PS.Tätä odotellessa ;) kuva kopsattu Finnmatkat.fi

 

T.Henna

Vuosi vaihtui

Sinne meni vuosi 2014 ja jännityksellä odotellaan mitä tämä uusi vuosi tuo tullessaan. Eilinen meni meillä ihan rauhallisissa merkeissä, kaikilla muilla paitsi Vilmalla. Tiedostan, että se pelkää paukkuja, mutta jotenkin havahdun siihen aina viimehetkellä.. Nyt kävin hätäpäissäni ostamassa eläinkaupasta liivin, joka puetaan koiralle ja sen pitäisi luoda turvallisuuden tunnetta. 

Noh.. eipä siitä oikein apua tuntunut olevan. Säälitti toinen kun ei tiedä mitä olisi voinut tehdä olon helpottamiseksi. Rauhoittavia olen kuullut annettavan tällaisissa tilanteissa, mutta itse en siihen kyllä lähtenyt. Mistä sitä tietää sivuvaikutuksista ja aattona tuskin on kovinkaan moni eläinlääkäri töissä, jos vaikka sattuisi tarvitsemaan. Luin myös eläinlääkäriin.fi sivulta, että lääkkeillä koiran voi saada näennäisesti rauhalliseksi, mutta siitä huolimatta se pelkää. Pahimmassa tapauksessa lääke aiheuttaa sen, ettei koira kykene lääkkeen vaikutuksen takia menemään turvapaikkaansa tai muuten vaan jaksa liikkua. Se vasta kauheaa olisikin, jos omalle kohdalle ajattelee.  Tästä kuitenkin jälleen kerran selvittiin. Tein lupauksen, että tänä vuonna koulutan Vilmalta pois tuon ilotulitus ja kovien äänien pelon. Tai ainakin yrittän. 
 

Lilli taas ei tuttuun tapaansa ollut paukuista moksiskaan.

Muuten meillä oli ihan mukavaa, muutama ystävä oli kylässä ja pari lastakin Miinan kavereina. Alkuillasta syötin tortilloja jauhelihatäytteellä ja salaatilla ja raketitkin käytiin ampumassa hyvissä ajoin. Myöhemmin, sitten kun Miina oli jo unilla, vielä ystävieni kanssa tehtiin nakkeja ja perunasalaattia. Niinkuin pitääkin. Kahteen asti ihanat ystävät meillä viihtyivät ja kyllä oli meillä taas hauskaa. Mahat ja posket kaikilla kipeänä siitä nauramisesta. Puolen yön jälkeen Vilmakin alkoi rauhoittua ja nukahti sohvalle meidän viereen. 

Tykkään kuvailla ja olisin halunnut hienon kuvan ilotulitteista, mutta tää on valitettavasti illan paras :D 

Sellainen oli meidän vuodenvaihde. Toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta! 





T.Henna