Syksy

Se on täällä. Jee. Heti tuntuu kaikki asiat todellisemmilta ja tunnen itsekin olevani paljon paljon enemmän elossa kuin kesällä. Talvesta puhumattakaan. Sitä odotan, vielä enemmän!
On tullut siis taas pitkästä aikaa käytyä kävellen kaupassa, lenkkeiltyä enemmän, nähtyä ystäviä ja tuntuu, että ihan erilailla jaksaa kotonakin puuhastella kaikkea. Nurmikko on parista sadepäivästä ilahtunut myös ja alkanut kasvaa kohisten, eikä kukkaset ja muutkaan istutukset enää näytä niin kitukasvuisilta. Sateen jälkeen on ihana mennä ulos ja hengittää raikasta, viileää ilmaa. 

Omatunto on kolkuttanut jo viikkotolkulla, kun ei ole tullut nähtyä ystäviä, ketä normaalisti näkee viikoittain. Nyt olenkin yrittänyt ottaa yhteyttä kaikkiin ja osittain siinä onnistunut. Kahtena päivänä viime viikolla käytiin Maijun kanssa kaupassa kävellen ja vaihdettiin kuulumiset siinä sivussa. Perjantaina toinen ystäväni, jonka kanssa tutustuttiin synnytyssairaalassa, kävi lastensa kanssa meillä kylässä ja me sitten taas vastavuoroisesti heillä lauantaina. 

Aatulla kylässä.

Ja sitten Daniel kävi meillä kylässä.

Perjantaina kävin myös vanhalla koulullani, 60 vuotis juhlassa. Näin vanhan opettajani ja ilokseni hän myös tunnisti minut. Kehui kovasti Miinan säihkysilmiä ja totesi että "ei minun oppilaallani voi olla lapsia" :D Ihana! Hän on opettanut minua siis ensimmäisestä luokasta kolmannelle asti. Vuonna 95? Hullua, tämä ajan juoksu! Vanhassa luokassani oli valokuvanäyttely ja jopa yhdestä kuvasta onnistuin itsenikin löytämään. Ruokalassa oli kakkua ja kahvia tarjolla ja siinä sitä sitten istuttiin Miinan kanssa ihmetellen. Paljoakaan ei ollut muuttunut, samat taulut, samat maalaukset seinillä, jopa samat verhot liikuntasalissa! Vallan tuli nostalginen fiilis! :) Ja se senkun jatkui, kun äitini toi minulle varastosta löytyneen vanhan kamerani. Sormet syyhyen kiikutin sen koneelle ja jännityksellä odotin mitä kuvia se mahtaa pitää sisällään. Vuoden 2007 keväällä otettuja kuvia. Tässä pari. 

Olen myös alkanut tosissani tsemppaamaan itseäni siihen, että kohta tuo minun vauvani täyttää vuoden. Juhlat lähestyy, joten olisi korkea aika alkaa suunnitella tarjottavia ja askarrella kutsukortit ja miettiä ketä kutsuu jne. Netistä löysin reseptin cakepopseista ja jo nimen perusteella alkoi kiinnostaa. Vähän erilaista mitä meillä yleensä ja ihan on suht helppo tehdäkin. Siispä testailin vähän reseptiä ja ihan hyvin onnistuivat (mitä nyt pari kertaa mokasin suklaan sulatuksen kanssa). Juhlia ajatellen vaan mietityttää, että mihin nuo sitten laitetaan tarjolle.. baanania tuskin silloin viitsii käyttää? :D 

Lähipäivinä olis tarkoitus treffata myös muutamia muita ystäviä, joita ei kesähelteillä tullut nähtyä kun ainoa päivään sisältyvä asia oli tuskanhiki, josta selviytyminen ei aina ollut helppoa.  Nyt toivottavasti jaksan myös kirjoitella vähän useammin tänne. 

Olisi muuten mukavaa tietää kuinka moni näitäkin tekstejä lukee? Kenelle kerron kuulumisiani? Jätäthän viestiä :)

Kuvaton kertomus

Miina nukkuu ekoja päikkäreitä, pesukoneessa pyörii pieniä vaaleanpunaisia vaatteita, minä kaadan toisen kupillisen itselleni kahvia ja parkkeeraan tähän, koneelle. Hyvää huomenta. Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuntuu että mieluummin kirjoitan. Ehtiihän ne likaiset astiat lastata sinne tiskikoneeseen myöhemminkin ja pölyt imuroimaan vaikka huomenna! Lattianpesukin on monesti mielessä, mutta jostain kumman syystä se aina jää.. juuri kun olen saanut imuroitua, tuo pieni aurinko herää päikkäreiltään ja vaatii kaiken huomion. Hetken kuluttua Vilma pyrkii sisään oltuaan pihalla leikkimässä, jonka jälkeen huomaan, että se imuroiminenkin oli turhaa. Surullista, mutta totta. 

Grillibileet toissaviikonloppuna sujuivat kivasti, entisten työkavereiden kanssa on ihana välillä päästä hulluttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia! Ilta sujui mukavasti, syötiin hyvin ja tapettiin ampiaisia. Ne olivat vihaisia ja niitä oli paljon, mutta meilläpä olikin sähkökärpäslätkä. Harmikseni kamera jäi kotiin, joten kuvia juhlista ei ole. Toisaalta se voi olla hyväkin asia. :D 

Viimeviikon alussa sitten ihana ystäväni torniosta tuli kotikulmille lomailemaan lapsensa eli minun kummityttöni kanssa. Treffattiin heti seuraavana päivänä ja voi sitä tunnetta. Oikean ystävän tunnistaa esimerkiksi siitä, että vaikka ei vuoteen olisi nähty niin tuntuu kuin ei olisi erossa oltukaan! Sama huumorintaju on ihan parhautta ja mielestäni on ihanaa, että meillä, lapsuuden ystävillä, on myös sama elämän tilanne. Kummityttöni täytti vuoden heinäkuussa, eli siis ikäeroa Miinan kanssa on kolme kuukautta. Alussa se tuntui pitkältä ajalta, mutta oikeastihan se on ihan mitätön ero. Ihanaa oli katsella tyttöjä, toinen jo kävelee kun toinen vasta on oppinut seisomaan. Vaan eipä siihenkään enää kauaa mene, että Miinakin kävelee. Sitten taas J osaa jotain uutta, joka miinalla vasta on edessä. Voih.

Pitihän sitäkin juhlistaa, että pitkästä aikaa nähtiin, joten laitettiin tytöt mummoille hoitoon ja istuttiin iltaa ihan "aikuisten" kesken. Siinä päästiin sitten oikeasti juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, ilman että kiljuminen, haiseva vaippa, oksennus, nälkä tai joku muu pienen lapsen tarve/asia keskeyttää. Paljon puhuttiin kaikesta, mutta yllättäen myös lapsista. Kivaa, kun on joku, jonka kanssa on niin samanlaiset ajatukset ja mielipiteet. 

A on ollut töissä taas todella paljon ja lähinnä elämäni onkin taas muistuttanut yksinhuoltajan arkea. Aamulla herätään miinan kanssa kahdestaan ja illalla käydään nukkumaan kahdestaan. Siinä välissä sitten isi tulee kotiin, käy suihkussa, syö ja nukkuu ja lähtee taas jo ennen kuin seuraavana aamuna herätään. Saattaa olla, että illalla hetken on Miinan kanssa. Parisuhde joutuu koetukselle näin yrittäjän puolisona..tai avovaimona, voiko sitä puolisosta puhua. Vaimoa minusta koskaan tuleekaan. Kovasti odotan isin töiden helpottavan ja että päästäisiin oman perheen kesken vaikkapa lappiin, Miinan isovanhempien luo lomailemaan.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nytpäs ehdin vielä ehkä sen tiskikoneenkin täyttämään, ennen kuin tuo tyllerö herää.

Tyttöjen ilta

Tänään pitkästä pitkästä aikaa minä lähden viihteelle. Niin lähtee tosin A:kin, mutta menköö. Miinan lupasi kummi majoittaa, joten pääsen minäkin ihanien ystävieni kanssa grillaamaan ja nauttimaan kesäillasta! Ehkä löydämme tiemme myös paikallisiin kuppiloihin ken tietää. Ihanaa päästä pitkästä aikaa rentoutumaan.

Näillä pääsee sopivasti alkuun. Mukavaa lauantaita muillekin! :)