Pihalla

Vihdoin on rakennushommat saatu siihen pisteeseen, että pihakin alkaa olla kunnossa. Ihanaa. Sateista olen ollut todella kiitollinen lähipäivinä ja toivon, että vielä jatkuisi vähän. Nurmikko on nyt kylvetty ja kaipaa vettä. Vilma on niin tohkeissaan kun pihalle mennään, ettei mitään rajaa. Juoksee ja murisee yksinään ympyrää niin että multa pöllyää.. Siksi odotankin innolla, että se nurmikko todella kasvaa. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa kävin vielä kastelemassa istutukset ja ihailemassa pihaani. Ja törmäsin noin metrin leveään ja syvään kuoppaan KESKELLÄ pihaa.. kiitos vilman. :D Täytyy käydä tänään vähän laittamassa sinne lisää siemeniä, luulempa että siihen ei muuten nurmikko kasva :D

Olen aina ihaillut ihmisten pihoja, jotka täyttyvät värikkäistä kukista, ihanista omenapuista ja erilaisista kukkapensaista, pienistä suihkulähteistä ja pihapatsaista jne. Kovinkaan näppäräksi viherpeukaloksi en kuitenkaan itseäni kuvailisi, joten päätettiin miehen kanssa että mahdollisimman helppohoitoiseksi piha jää. Kasveja se kuitenkin tarvitsi, koska pihamme kokoinen alue pelkästään nurmikenttänä näyttää todellä tyhmältä. Tietämättömyytemme takia päätimme turvautua viherammattilaisen apuun pihasuunnittelussa. Suunnittelu alkoikin jo aikoja sitten, kun talokin vielä oli kesken. Ensin kaivettiin kalliota esiin ja ylimääräistä maata pois, sitten tasoitettiin ja tuotiin uudet mullat.. Kaikenlaista kuorma-autoa ja kaivinkonetta mylläsi pihalla harvasen päivä.

Nyt viikon sisällä on penkkeihin ilmestynyt vähän havupuita ja muutamia syyshortensioita. Suunnitelmassa on siis lueteltuna kaikki kasvit ja puut sekä merkitty mihin mikäkin tulee! Helppoa tietämättömälle. Perennat kaikki on vielä tilaamatta, mutta ensiviikolla hoidan sen. Ylimääräisenä nappasin vielä pari pallotuijaa tuohon etupihaan, ihastuin niihin puutarhalla käydessäni! Muutamia kesäkukkia olen aina tykännyt laittaa, mutta ruukut riittää niille mainiosti. Ei sormet syyhyä kuopsuttaa kukkapenkkiä, ei todellakaan! Tässä vähän kuvasatoa pihasta :) 

 

Perheen vanhin lapsi

Tosiaan, asuu meillä tämmöinenkin! Aiemmissa postauksissa parissa kuvassa ollut, mutta sen kummemmin en ole häntä esitellyt. Lilli oikealta nimeltään, mutta kutsutaan usein myös Lipposeksi ja Liipoksi :)  Ikää on rouvalla jo 14 vuotta ja hyvin pyyhkii! Päivät kuluu leppoisasti köllötellen milloin missäkin. Useasti syö, nukkuu, käy vessassa, nukkuu ja syö :D mutta on myös päiviä kun vauhtia riittää, kuten tänään. Kynnet senkun kopisee, kun se laukkaa pitkin taloa ja karvat pöllyää! :D Hetken jaksaa rallittaa ja sitten tulee taas väsy.

Lilli on ollut meillä pienestä asti ja suurimman osan elämästään saanutkin olla ulkona. Nyt viimeiset kaksi vuotta ollaan pidetty sitä ihan sisällä vaan. Ensimmäisen muuton jälkeen se karkasi ja olikin reissussa 6vk. Sama toistui ainakin kolmena seuraavana kesänä :D Joka kerta olin varma, että löydän sen jostain ojan pohjalta tai tieltä litistyneenä auton alle, mutta aina se on hyvässä kunnossa löytynyt, milloin mistäkin! Nyt olemme rakentaneet ja muuttaaneet kahden vuoden aikana niin usein, etten ole enää uskaltanut laskea. Aikamoista sopeutumista on vaatinut Vilmalta sekä Lilliltä tämä, kuin myös meiltä itseltämme. Vähän reilu vuosi ollaan nyt tässä asuttu, että ehkä kesällä sitten uskaltaisi taas kun on aidatkin pihan ympärillä. Yleensä kesällä se mouruaminenkin alkaa, tottakai sitä haluaisi päästä pellolle köllimään ja hiiriä metsästämään ja lämpöiseen.

Sairauksia on ollut jos jonkunmoisia. Kaksi kertaa on siltä poistettu mahasta kasvain, kohtu poistettu, virtsakivet leikattu, lonkka ollut pois paikoiltaan.. kerran tuli kotiin maalattuna, vihreä irokeesi ja punainen kylki.. jotain nuorison päähänpistoja?! Sisukas mimmi tuo on ollut ja vielä mennään eteenpäin, ettei mitään! Olenkin sanonut, että kauhulla odotan sitä hetkeä, kun siitä joudutaan luopumaan. Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan! 

Miinan syntymän jälkeen tosin sillä on luonne vähän muuttunut. Tai käytös ennemminkin. Esimerkiksi aiemmin kun tuli vieraita, Liipo katsoi parhaaksi poistua paikalta.. johonkin sopivaan piiloon. Nyt se tepastelee vieraiden perässä ja istuu jopa kahvipöytään seuraksi.

Semmoinen on meidän vanha rouva.

Viikonlopputouhuja

Kynttiläkutsut pidetty ja tilausta odotellaan :) Huolimatta siitä, että vieraita oli vain viisi, sain hyvät emännän edut ja vielä yhden tuotteen puoleen hintaan! Tosiaan yli 30 henkilöä kutsuin ja omien laskujeni mukaan 10-15 oli tulossa..4 perui just ennen kutsujen alkamista. Kieltämättä vähän petyin.. purtavaa kun satuin tekemään vähän enemmälle kun viidelle. Kovin oli aurinkoinen ja kuuma päivä, joten päädyttiin pitämään kutsut sisällä. Syksymmällä kun pihakin sitten on jo valmis, voisi pitää kutsut ulkosalla. Vaikkapa perfect home? Kerran olen kyseisillä kutsuilla ollut ja siellä myös kovin ihania tuotteita. 

Pitkin viikkoa vähän siivoilin tätä huushollia ja torstaina sitten mummo auttoi sen verran, että lähti Miinan kanssa kävelylle. Sain ihan rauhassa siivota, imuroida ja pestä lattiat. Anopilta sain lainaan h2o pesurin ja kyllähän sillä kelpasi! Vähänhän tuo märäksi jätti lattiat, niinkuin monelta keskustelupalstalta olen lukenut, mutta laattalattia kyllä sen kestää.

Tällaisia odotellessa!

Ja tässä nämä edellisiltä kutsuilta tilatut ihanat! :)

Torstai iltana sitten juoksin kaupassa hikipäässä ostamassa tarjottavaa 15 hlölle! Mieleni teki tehdä jo bravuuriksi muodostunutta tomaatti-mozarellapiirakkaa, mutta kiinnostus ei riittänyt taikinan tekemiseen ja siihen jauhojen sekamelskaan. Siispä tein superlöydön k-marketista, piirakkapohja ainekset valmiina pussissa, eli siis lisättävä oli vain vesi. Ja ihan yhtä hyvää oli kuin normaalisti omatekemä taikina! Helpotti suuresti, koska täytteiden tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Teinkin sitten tomaatti-mozzarellapiirakan lisäksi vielä kinkkupiirakan. Ja otin ihan kuvat! ;) Piirakkapohja ainesten lisäksi löysin myös kakku ja muffinsimix pussin, johon ei myöskään tarvinut lisätä kun vesi ja öljy. Sunnuntaina väkersin sitten minimuffinseja. 

Lauantaina oli se odottamani pihakirppis.. vaan eipä sekään nyt ihan mennyt niinkuin suunnittelin. Aurinkoahan siinä kyllä sai ja kahvitarjoilun ja naposteltavaa, vaan ei rahaa. Vähän miinan vaatteita sain kaupaksi ja kahdet omat kengät. Turhauttavaa raahata semmoista tavaramäärää eestaas paikasta toiseen. Muutamana tulevana viikonloppuna aion kokeilla vielä onneani torikirppiksellä. Sitten jos eivät mene kaupaksi niin joutavat kyllä rehellisesti roskiin!!! 

Sunnuntaina piipahdettiin entisellä naapurilla vähän Miinalle uutta vaatetta ostamassa ja saatiin syksyksi takki ja kengätkin! :) Ja touhukkaan viikonlopun kruunasi kukka mansikka amppelissa! Jei!

Kaappien siivousta

Muissakin blogeissa olen huomannut samanhenkisiä postauksia. Vissiin ihan yleistä näin keväällä, kaappien siivous nimittäin. Muuton yhteydessä reilu vuosi sitten kuvittelin hankkiutuvani jo kaikesta turhasta eroon, vaan empä hankkiutunutkaan. Nyt miinan syntymän jälkeen on myös sellaista vaatetta, jotka ei vaan enää sovi. On mekkoja, paitoja, toppeja, hameita, farkkuja ja jopa kenkiä!! Useat käyttämättömiä tai kerran pidettyjä. Toimistohuoneessa lojuu kolme kassillista vaatteita ja kenkiä, yksi kassillinen sisustustavaroita, yksi pöytä ja silityslauta odottamassa uutta omistajaa! Jokunen viikko sitten kokeilin onneani ja kiikutin ne kirpputorille, huonolla menestyksellä. Jäin toki voitolle, paikkamaksun jälkeen siis, 26 euron verran!!! :D Että se siitä.

 

Tulevana viikonloppuna tuttavani on järjestämässä pihakirppistä! Ihanaa! Olen usein haaveillut semmoisesta, mutta en ole uskaltautunut pitämään.. ehkä tästä saan jonkun kipinän! :) Kutsuin itseni siis sinne myymään noita kamppeita ja vaatteita. Nyt vielä kävin uudemman kerran vaatekaappeja läpi ja yllättäen sieltä vielä löytyikin lisää "turhaa".  Toivon mukaan suurin osa näistä löytää uuteen kotiin, eikä tarvi niitä enää mukanani tänne raahata. Halvalla lähtee kuhan eroon pääsen!! :D

Viikonloppu

Heippavaan! Äh.. tulipas ihan mieleen se aamuinen musarullaa ohjelma, jota on nyt tullut Miinankanssa silloin tällöin kateltua. :D Siinä ne laulaa "jos sun lysti on niin huuda heippavaan" ja jotenkin se kuulostaa mielestäni niin omituisen hölmöltä.. että heippavaan. Noh, ei mun nyt siitä pitänyt alkaa kertomaan vaan ihan muista jutuista! :D

Melkein ollaan jo parannuttu. Vielä on ääni vähän kummallinen ja välillä yskittääkin, mutta ei enää niin että siitä kovasti haittaa olisi. Tänään aamullakaan ei tullut sitä puolen tunnin yskänpuuskaa, jolla yleensä olen aamuni aloittanut. Allergiaa kyllä on ilmassa, mutta se ei onneksi vie voimia flunssan tavoin. Ehkäpä sitä kohta taas uskaltautuu juoksemaankin! Tilasin nimittäin juoksuvaatteita muutama viikko sitten ja haluan jo päästä niitä testaamaan. Parina päivänä ollaankin jo lenkkeilty Vilman kanssa, mutta ihan pieniä ja rauhallisia lenkkejä. Toipilas kun Vilmakin vielä on.

Viikonloppu se taas hujahti yhdessä hetkessä. Ajattelin aloittaa tässä kertomalla mitä perjantaina tapahtui, mutta en muista! :D Voiko olla mahdollista?! Puhelimessakaan ei ole kuvia, jotka helpottaisivat muistamista! No.. Lauantaina kuitenkin vietiin Miina hoitoon kummitätsylle ja mentiin syömään, ihan kahdestaan miehen kanssa ja otettiin jälkiruoka ja kaikki! :D Se on yleensä harvinaista, jälkkäri nimittäin. Ensimmäistä kertaa siis tytsy oli hoidossa! Ollaan toki ennenkin käyty jossain kahdestaan, mutta silloin joko minun äitini tai anoppi on tullut meille vahtimaan. Vähänhän tuo vielä kipeä on, joten kummi oli saanut "kuulla kunniansa". Kotona sitten rauhottui ja nukkuikin poikkeuksellisesti meidän välissä koko yön. Onneksi huomenna on lääkäri, niin selviää vieläkö sielä joku pöpö muhii.

Sunnuntaina sitten kahviteltiin isännän synttäreitä muutaman vieraan kanssa. Niinkin innokas järjestäjä juhlille olin, että pikaisesti juoksin aamulla kaupasta hakemassa pullavaa, korvapuusteja ja pakaste lihapasteijoita! :D Voikun olisin voinut kirjoittaa tekemistäni erilaisista leipomuksista ja lisätä hienot kuvat perään, mutta totuus on tämä! :D Miinan 1vee synttäreille sitten oikeasti panostan kunnolla! Lahjaksi ostin sankarille mansikka amppelin, saa sitten omista mansikoista tehdä lemppariaan eli mansikkarahkaa. Tosin minähän sen tulen hoitamaan, eli voi olla että jää mansikat saamatta :D

Aurinkoisissa merkeissä alkoi tämä viikko.. mutta äsken juuri kävin ulkokalusteiden patjat ja tyynyt keräilemässä sisään ja aika tummalta näytti taivas, näinköhän sieltä ukkonen tulee. Tulisi vaan, ja sataisi oikein kunnolla! :) 

Järjestelyjä

On tää äitinä olo vaan niin rankkaa, että sitä tarvii lähtä oikee lomailee ;)

Ens kuussa siis suuntana Kreeta! Ihanaa päästä reissuun oman perheen kanssa! Vähän tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta tuo kutsu, mutta toki vastasin siihen myöntävästi. Vaikkakin vähän arveluttaa noin pienen kanssa matkata. Matkaan on siis vähän reilu kuukausi ja paljon on järkkäiltävää. Eilen käytiin Miinan kanssa passikuva ottamassa ja huomenna on aika poliisilaitokselle varattuna niin saa neiti passinsa.  8kk neuvolalääkäri varattu kesäkuulle (siis 8kk VOI LUOJA!?! mun vauva on jo niin iso), ja kontrollikäynti korvalääkärille. Oma lääkäri ja reseptien uusiminen pitää vielä hoitaa ja oli jotain muutakin, minkä muistin vielä äsken.. hmm.

Pakkaaminenhan tulee tuottamaan ongelmia, kuten aina, mutta nyt vielä enemmän koska laukkuun tulee myös tytsyn tavarat. Piltit n.30purkkia, maitoa saman verran ellei enempi (yritän löytää sopivan jauheen niin ehkä säästyis vähän tilaa laukussa), vaatteet, vaipat.. huh. Mitä mun tavaroita sinne laukkuun mahtuu? ;) No eipähän sitä kai tarttekkaan kun bikinit, aurinkorasvan, pari mekkoa ja kameran!

Lisäksihän toki tarvii minkille uikit ja matkarattaat. Vähän pohdiskelin, että tarviiko sen välttämättä olla koko uikki, eihän se vauvalla oo niin justiinsa? Vai uimavaippa vai mitä ihmettä? Tämmöset osui silmiin kun googlailin. Toisaalta tommoset koko uikit (ja vielä muumit) ois ihan supersöppänät meiän rinsessalla. Muumifaneja kun tässä ollaan ;D Matkarattaat saadaan ilmeisesti tutuilta, kun eivät niitä enää itse tarvi. 

Aikaisemmassa postauksessa oli kuva ihanasta raitakesämekosta, joka saattaa kesällä olla jo liian pieni. Nyt ei ainakaan pelkoa, että se jäisi käyttämättä, kun otan sen reissuun mukaan! Ja pari muutakin vaatekappaletta on jo mielessä, mitkä ehdottomasti löytää paikkansa matkalaukusta :) Jänskää, ei malttais millään odottaa!

Äitienpäivän kunniaksi ajatuksia äitiydestä

Se on hieno tunne. Upea. Aiemmin jo kerroin, ettei sitä osaa ajatella ennen lapsen syntymää millaista se elämä tulee olemaan. Kaikki muuttuu. Varsinkaan jos pelkää synnytystä, on vaikeaa kuvitella mitä sen jälkeen tapahtuu. Niin kävi minulle. En osannut ajatella yhtään sen pidemmälle tätä elämää! :D Kaikki puheet imetyksestä ja lapsen hoidosta yms tuntuivat suoraan sanottuna typeriltä, koska päällimmäinen ajatus ja tavoite oli selvitä hengissä synnytyksestä :D

Selvisin kuin selvisinkin. Siinä sitä makoiltiin salissa ja katseltiin pientä tyttöä, maailman kauneinta pientä tyttöä. Päivät sairaalassa kuluivat hitaasti, tai niin ajattelin sillä hetkellä. Nyt kun ajattelee, niin en oikein muista noista päivistä mitään. Kai sitä vaan oli niin ihmeissään siitä pienestä kääröstä. Kotimatkalla katselin tuhisevaa pakettia istuimessa ja itkin.. koko matkan, olin niin onnellinen. Ensimmäisistä viikoistakaan en juuri muista, koska kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Onneksi valokuvia on otettu! Päivisin ollessani kahdestaan tytön kanssa olisin voinut vain katsella sitä, oli outoa ajatella, että tuo on minun.. minä olen tehnyt tuon. Näin kun sen sanoo, se kuulostaa kovin kliseiseltä lässytykseltä, mutta se tunne on sanoinkuvaamaton. Sitä ihmettelin, joka päivä.

On ihanaa nähdä kun tyttö oppii uutta ja kasvaa. Aluksi opittiin kääntymään, sitten pyörimään, peruuttamaan ja nyt osataan jo ryömiä eteenpäinkin. Kovasti päristellään ja kiljutaan. Kulmahampaat tekee tuloaan ja välillä niistä johtuen kiukutellaan. Joskus pinnasängystä kuuluu kitinää ja itkun alkua ja sitten kun menee katsomaan niin hymy on niin leveä ja ilme kertoo "sainpas sinut tänne".

Se mikä on ollut hauskaa huomata on sana Äiti. Minulle aina tarkoittanut omaa äitiäni. Nyt huomaan sanovani itsestäni usein että "äiti tekee...äiti tulee...äiti menee..äitillä on". Tosiaan, minä olen äiti. Ihan oikea äiti. Sitäkään ei meinaa uskoa. Ihmismieli on kummallinen..äitiys on tuntunut kyllä alusta asti ihan luonnolliselta, mutta kun sitä näin tarkemmin ajattelee niin se tuntuu hyvin oudolta.

Paljon on tosiaan muuttunut. Itsestään selvät asiat eivät ole enää ihan niin itsestään selviä, kotoa poistuminen vauvan kanssa vie aikaa, koko ajan täytyy olla tarkkana "missä se nyt on" ja "mitä se tekee", pyykkiä tulee enemmän kun pestä ehtii, tiskikaapissa asuu läjä tuttipulloja, pöydät täyttyy tuteista ja helistimistä, kaupassa käydessäni huomaan käsilaukustani löytyvän parittomia sukkia tai vaipan, tai huomaan vaappuvani yksikseni ostoskärrien kanssa ihan kuin vaunuja keikuttaisin, auton ikkunoita koristaa hello kitty aurinkosuojat, usein aamu alkaa kuudelta riemunkiljahduksilla ja onhan näitä. Eritavalla tulee myös mietittyä huonekalujen ja tavaroiden paikkoja ja kodin turvallisuutta.

Monesti sanotaan, että vauva kun tulee niin "et ehdi suihkuun..et ehdi syömään..et ehdi tekemään mitään omaa juttua". Pyh. Ainakin meillä kaikki on sujunut hyvin ja en ole itse joutunut luopumaan mistään. Se on ihan puhtaasti järjestely kysymys. Jos mieluummin tulee koneelle silloin kun vauva nukkuu sen sijaan, että menisi suihkuun, on ihan turha mielestäni valittaa ettei muka ehdi!

Rauhallinen on tyttö ollut aina ja itkua ei kyllä tule jollei siihen ole painavaa syytä. En voi sanoa väsyneeni missään vaiheessa niin paljoa, että en olisi jaksanut. Alussa oli rankkaa ja on tietysti joskus vieläkin se, että juuri kun on vaippa käyty vaihtamassa ja kävellään keittiöön päin niin tulee oksennus juuri vaihdetuille vaatteille. No seuraavan kerran kun kävellään puhtaiden vaatteiden kanssa housuista kuuluu jotain epämääräistä ja alkaa haisu... ja eikun takaisin! :D Kerrankin oli ajatellut keittäväni kahvia kunhan saan Miinalle vaatteet vaihdettua. Sitten alkoi juuri tämä rumba. Loppujen lopuksi, kun päästiin keittiöön asti oli kiukkua sen verran ilmassa että piti syödä.. ja sitten tuli puklu puhtaille vaatteille.. ja sitten kakka.. ja sitten taas oksennus.. Ja illalla muistin, että ne kahvit jäi keittämättä :D

Maailman rakkaimmat varpaat <3

Kaikesta huolimatta, olen hyvin onnellinen. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. <3

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 

Puhelimen muistista

Tosiaan se puhelin sitten päätti hajota keskiviikkoaamuna :( Ihme ja kumma se toimii moitteettomasti, vaikka näyttö aika säpäleinä onkin.

Puhelimien hajoamisesta on sen verran kokemusta ja surua ollut, että päätin ladata kaikki kuvat koneelle pikaisesti kun se luuri vielä toimii. Monet tärkeät kuvat olen nimittäin menettänyt. Vaikkei tämä nyt käytössä ole ollutkaan edes puolta vuotta on sinne kertynyt kuvia ja videoita jo yli 900 :D Liekö syynä tuo pieni tytön tylleröinen? Tässä muutamia otoksia.

Ensimmäinen joulu uudessa omassa kodissa. Joulukukka. Muutama otos neidistä.

Vähän kokkailuja. Elukoita. Ulkoilua.

Ihanaa, että sain nämä koneelle ja talteen. Hauskoja tilanteita ja Miinan ensimmäinen kääntyminenkin on saatu videolle. Ovat kullan arvoisia.

Huomenna ensimmäinen äitienpäivä, mitenköhän minua muistetaan? ;) Ei varmaan mitenkään :D 

Operaatio nips naps

Tänään se sitten oli, Vilman leikkaus. Aamu alkoi normaaliin tapaan, Vilma ulos, puuro kiehumaan, tytsynkans aamupesulle, Vilma sisään, aamupuuro napaan, muumit, Vilman ruoka.. paitsi tänään tuo viimeinen jäi välistä. Olikin karvakorva ihmeissään kun ei alkanut ruokaa kuulua. Klo 11 lähdettiin pienelle kävelylle ja varattu aika oli klo 12.15. Anoppi tuli tytsyn kanssa meille, koska olis voinut olla hankalaa vauvaa raahata mukana moiseen paikkaan, eikä sitä oikein autossakaan ois kehdannut koko aikaa istuttaa! :D

Yllättävän iloisin mielin Vilma asteli lääkärin ovesta sisään. Odotin jotain ihan muuta. Aikataulussa oltiin kovasta ruuhkasta huolimatta ja leikkaus päästiin aloittamaan ajallaan. Ensin nukutuspiikki, pieni kierros parkkipaikalla ja sit takasin odotushuoneeseen. Kauaa ei tarvinut odotella, että oli tieto pois. Itse leikkaus kesti puolisen tuntia, sillä välin kävin kaupassa. Leikkaus sujui hyvin ja pian jo saatiinkin potilas ulos. Omin avuin se autolle käveli vaikkakin vähän huterasti. Koko kotimatkan raasu istu ja uikutti ja läähätti takapenkillä, äitin reppana. Millään ei olis malttanut käydä maate kotonakaan, vaan viimiseen asti piti seisoa pönöttää omalla pedillä vaikka takajalat vispas kovin. Vihdoin väsy voitti ja vilma kävi ensin istumaan (n.kaksi tuntia), ja sitten lopulta maate. Otettiin kunnon pitkät päikkärit koko porukka! Nyt alkaa jo olla normaali oma itsensä tuo hurtta :)

Toisin kuin minä... flunssa on tuntunut siirtyneen seuraavalle asteelle ja poskionteloita kolottaa, näinköhän se on huomenna tilattava lääkäri. Huomenna olis meillä ollut jokaviikkoinen vauvavanhempi-kerho, mutta se taitaa nyt jäädä väliin.

 

Tämä päivä on kyllä ollut aikamoinen.. puhelinkin tippui lattilalle aamulla ja näyttö meni aivan säpäleiksi, onneksi toimii vielä. Tilaamani suojakuoretkin tulivat juuri sopivasti sitten päiväpostissa! Voi kun ne olisi tullu vaikka eilen, niin ei tätäkään olis tapahtunut! Oon kyllä niin tohelo! Noh, huoltoon vietävä. 
Onneksi on ilta ja kohtahan sitä pääsee taas nukkumaan. 

Kuulumisia

Taas meni viikonloppu että heilahti. Aika kuluu kyllä niin vauhdilla, ettei sitä meinaa perässä pysyä! Perjantaina äitini lähti mökille ja lupasi tuttuun tapaan viedä Vilman mennessään. Pakkasin Vilman harjan ja eväät mukaan ja innoissaan olikin karvakuono lähdössä. Portille asti. Siihen se sitten istahti eikä suostunut autoon hyppäämään. Kaikin keinoin yritettiin sitä suostutella, mutta tuloksetta. Pientä uhmaa on ollut muutenkin havaittavissa lähiaikoina.. johtuuko Miinasta vai iästä, sitä en tiedä. Korvaton on ollut jo jonkin aikaa. :D Tiistaina on sillä edessä leikkaus, eli ei siis pentuja enää tiedossa. 

Äitin murunen, Vilma.

Lauantai aamu alkoikin sitten kurkkukivulla ja dukkoisella dedällä. Aamun juoksulenkki sai jäädä ja köllöteltiin koko perhe pitkään. Tytsyn aamutoimien ja syötön jälkeen jatkoin unia sohvalla.. puoliltapäivin alkoi olla sellainen suht hyvä olo.. ja kolmelta lähdettiinkin kynttiläkutsuille. Toisaalta teki mieli jättää nekin väliin, mutta kun olo ei kuitenkaan ollut niiiiin paha. Kauniita kynttilöitä ja sisustusjuttuja olikin tarjolla paljon. Aika vähän itse tulee poltettua.. ja usein juuri sen takia en kutsuille menekään, ettei tule tilattua jotain tarpeetonta. Joulu ja uusivuosi on sellaista aikaa, että poltan (kyse on edelleenkin kynttilöistä ;D), mutta muulloin se on hyvin vähäistä. Vaikkakin on minulla kynttilöitä jokapuolella taloa, ihan vaan somisteena :D. Nyt kuitenkin hurahdin ja tilasin kolme purkkia ja jotain tuoksutikkuja.. ja se pahin, lupauduin itse emännäksi! Eli siis 23.5. on meillä sitten kutsut. Syy tähän oli, että toukokuun emäntä saa halvemmalla vielä yhden kynttiläpurkin, mihin myös rakastuin!!! :D Toivottavasti tulee paljon porukkaa, jotka ostaa ;)

Tällaiset ihanuudet tilasin ;) Mukaani sain nivaskan esitteitä ja kuvastoja sitten niitä omia kutsujani varten.

Kutsuilta kotiin ajellessa tuli pari poliisiautoa vastaan. Se on aina tilanne kun sydän hyppää kurkkuun ja alkaa hölmöillä, koska pelkää että on tehnyt jotain väärää vaikkei ole :D No..vähän ennen meidän risteystä näin kun poliisiauto pysähtyi meidän talon eteen ja siellä ne odottivat kun pahempaakin rikollista. Häpeillen ajoin pihaan ja nousin autosta. "Sitä vaan rouva ajelee katsastamattomalla autolla" ja samantien muistui mieleen kirjekuori keittiön pöydällä, jossa tosiaan se kutsu katsastukseen... hmmm. Sakkohan siitä rapsahti. Kilpiä eivät vieneet, koska auto kotipihaan jäi. Sanoivat vaan että seuraava ajettava matka on sitten katsastuskonttorille..että semmosta.

Sunnuntaina olo ei enää ollut niin paha, mutten silti uskaltautunut urheilemaan. Kotona siis vietettiin koko päivä. Miinan kanssa köllötelty, leikitty ja loruiltu, nukuttu parit päikkärit, mussuteltu baanania ja kiikuttu hyppykiikussa. Parempi päivä kuin edellinen. :D Vaarikin piipahti Miinaa katsomassa. 

Jännityksellä Vilman huomista leikkausta odotellaan. Postailen sitten kuulumisia kun se on ohi!

Vappu

Sainpas pääsiäisen korjattua pois ja tilalle vappujuttuja! Nyt on palloja ikkunoissa ja serpentiiniä siellä täällä, kivasti värejä! :) Harmi vaan kun sattui yllättäen sateinen ilma. Ois ollu lystiä lähtee johonkin vappuretkelle. Vaikka eipä tuo likka vielä ehkä ymmärrä moisesta, ens vuonna sitten! Pienenä aina mummoni kanssa käytiin vappuretkellä.. munkit, simat, ropellit ja ilmapallot, viltti ja muut herkut mukaan ja sit etsittiin kiva kallio lähimetsästä mihin majotuttiin herkkuja popsimaan :) ihania muistoja <3

Tiistaina piipahdettiin tytsyn kanssa kaupoilla. Syy miksi lähdettiin, oli että tarvittiin aurinkovarjo rattaisiin. Tarttuipa sieltä sitten vähän muutakin mukaan. Hyppykiikunkin ostin vaikka siitä paljon on pahaa kuullut sanottavan. Tosin jos nyt järjellä ajattelee eikä tuntitolkulla siinä lasta roikota niin miksei? Miina ainakin tykkäsi siitä.. iloisena pomppi kunnes tuli oksennus :D Mukaan tarttui myös uusi pulloharja, kuumemittari ja Nuby fruity nibbler :D

Siis tämmöinen.

Verkkopussiin saa kätsysti laitettua vaikkapa banaania tai jotain muita hedelmiä/kasviksia niin muksu voi sieltä sitten imeskellä verkon läpi, ilman että saa liian isoja paloja. Meillä se on täyttynyt jääpaloista, melkoisen kivuliaasti nuo kulmahampaat puhkeaa. Suosittelen!

Pakollisten ostosten jälkeen matka jatkui tietysti vaatekaupoille ja tällä kertaa ostettiin vaan Miinalle! Ihania kesämekkoja löytyi pari, farkut, kengät, bodeja, yöppäreitä ja kesähattu! :)

Farkut pääsivätkin tänään heti jo käyttöön kun lähdettiin vappulounaalle mummolaan. Rakas näyttää jo niin isolta tytöltä että! Kesämekko saa vielä tovin odotella kaapissa, toivottavasti ei ehdi jäädä pieneksi!

Kerrottakoon nyt tässä sitten jo heti, etten ole mikään suuri kevään/kesän ystävä. Ei tule sitten yllätyksenä kun kesän postaukset täyttyy kuumuuden kiroamisesta ;) Onhan se ihan kivaa, kun alkaa vihertää ja helppo mennä ulos kun ei tarvi topata itteään ja kesällä pääsee mökille, mutta valitettavasti niitä huonoja puolia näen enemmän. Ensimmäisenä tulee mieleen kuumuus.. +20 alkaa olla maksimi lämpötila! Olen jo nimittäin parina päivänä kironnut tätä "kesää" koska ulkona ollessa tullut tuskanhiki.. :D Lisäksi löysin Vilmasta (koirastamme) punkin! Heti nekin perkuleet on vaivaksi, kun vähän ilmat lämpenee. Näin kevään korvilla tulee aina myös mukava allergiakausi.. joka tuntuu nyt olevan pahimmillaan. Joka vuosi ei yhtä paha, mutta jonkunlaisia oireita kumminkin. Nyt viikon verran on ollut melko hurjaa, silmät kutiaa ja aivastuttaa.. huhhuh. Onneksi on lääkkeet ja silmätipat.



Eipä tällä erää muuta, viikonloppuja! :)