Äitienpäivän kunniaksi ajatuksia äitiydestä

Se on hieno tunne. Upea. Aiemmin jo kerroin, ettei sitä osaa ajatella ennen lapsen syntymää millaista se elämä tulee olemaan. Kaikki muuttuu. Varsinkaan jos pelkää synnytystä, on vaikeaa kuvitella mitä sen jälkeen tapahtuu. Niin kävi minulle. En osannut ajatella yhtään sen pidemmälle tätä elämää! :D Kaikki puheet imetyksestä ja lapsen hoidosta yms tuntuivat suoraan sanottuna typeriltä, koska päällimmäinen ajatus ja tavoite oli selvitä hengissä synnytyksestä :D

Selvisin kuin selvisinkin. Siinä sitä makoiltiin salissa ja katseltiin pientä tyttöä, maailman kauneinta pientä tyttöä. Päivät sairaalassa kuluivat hitaasti, tai niin ajattelin sillä hetkellä. Nyt kun ajattelee, niin en oikein muista noista päivistä mitään. Kai sitä vaan oli niin ihmeissään siitä pienestä kääröstä. Kotimatkalla katselin tuhisevaa pakettia istuimessa ja itkin.. koko matkan, olin niin onnellinen. Ensimmäisistä viikoistakaan en juuri muista, koska kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Onneksi valokuvia on otettu! Päivisin ollessani kahdestaan tytön kanssa olisin voinut vain katsella sitä, oli outoa ajatella, että tuo on minun.. minä olen tehnyt tuon. Näin kun sen sanoo, se kuulostaa kovin kliseiseltä lässytykseltä, mutta se tunne on sanoinkuvaamaton. Sitä ihmettelin, joka päivä.

On ihanaa nähdä kun tyttö oppii uutta ja kasvaa. Aluksi opittiin kääntymään, sitten pyörimään, peruuttamaan ja nyt osataan jo ryömiä eteenpäinkin. Kovasti päristellään ja kiljutaan. Kulmahampaat tekee tuloaan ja välillä niistä johtuen kiukutellaan. Joskus pinnasängystä kuuluu kitinää ja itkun alkua ja sitten kun menee katsomaan niin hymy on niin leveä ja ilme kertoo "sainpas sinut tänne".

Se mikä on ollut hauskaa huomata on sana Äiti. Minulle aina tarkoittanut omaa äitiäni. Nyt huomaan sanovani itsestäni usein että "äiti tekee...äiti tulee...äiti menee..äitillä on". Tosiaan, minä olen äiti. Ihan oikea äiti. Sitäkään ei meinaa uskoa. Ihmismieli on kummallinen..äitiys on tuntunut kyllä alusta asti ihan luonnolliselta, mutta kun sitä näin tarkemmin ajattelee niin se tuntuu hyvin oudolta.

Paljon on tosiaan muuttunut. Itsestään selvät asiat eivät ole enää ihan niin itsestään selviä, kotoa poistuminen vauvan kanssa vie aikaa, koko ajan täytyy olla tarkkana "missä se nyt on" ja "mitä se tekee", pyykkiä tulee enemmän kun pestä ehtii, tiskikaapissa asuu läjä tuttipulloja, pöydät täyttyy tuteista ja helistimistä, kaupassa käydessäni huomaan käsilaukustani löytyvän parittomia sukkia tai vaipan, tai huomaan vaappuvani yksikseni ostoskärrien kanssa ihan kuin vaunuja keikuttaisin, auton ikkunoita koristaa hello kitty aurinkosuojat, usein aamu alkaa kuudelta riemunkiljahduksilla ja onhan näitä. Eritavalla tulee myös mietittyä huonekalujen ja tavaroiden paikkoja ja kodin turvallisuutta.

Monesti sanotaan, että vauva kun tulee niin "et ehdi suihkuun..et ehdi syömään..et ehdi tekemään mitään omaa juttua". Pyh. Ainakin meillä kaikki on sujunut hyvin ja en ole itse joutunut luopumaan mistään. Se on ihan puhtaasti järjestely kysymys. Jos mieluummin tulee koneelle silloin kun vauva nukkuu sen sijaan, että menisi suihkuun, on ihan turha mielestäni valittaa ettei muka ehdi!

Rauhallinen on tyttö ollut aina ja itkua ei kyllä tule jollei siihen ole painavaa syytä. En voi sanoa väsyneeni missään vaiheessa niin paljoa, että en olisi jaksanut. Alussa oli rankkaa ja on tietysti joskus vieläkin se, että juuri kun on vaippa käyty vaihtamassa ja kävellään keittiöön päin niin tulee oksennus juuri vaihdetuille vaatteille. No seuraavan kerran kun kävellään puhtaiden vaatteiden kanssa housuista kuuluu jotain epämääräistä ja alkaa haisu... ja eikun takaisin! :D Kerrankin oli ajatellut keittäväni kahvia kunhan saan Miinalle vaatteet vaihdettua. Sitten alkoi juuri tämä rumba. Loppujen lopuksi, kun päästiin keittiöön asti oli kiukkua sen verran ilmassa että piti syödä.. ja sitten tuli puklu puhtaille vaatteille.. ja sitten kakka.. ja sitten taas oksennus.. Ja illalla muistin, että ne kahvit jäi keittämättä :D

Maailman rakkaimmat varpaat <3

Kaikesta huolimatta, olen hyvin onnellinen. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. <3

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!