Kirpparilöytöjä

Viimeviikkoina on tullut kirppareita kierrettyä pariinkin otteeseen ja yllätys yllätys melkein aina jotain tarttunut mukaan. Miinan kanssa käytiin torikirppiksellä pari viikkoa sitten, kun kaveri oli siellä myymässä. Torikirppikset on ihania. On mukavaa kun voit jutella myyjän kanssa, kysellä tuotteesta ja neuvotella hinnasta. Voit myös suoraan kysyä, jos etsit jotain tiettyä. Ilma oli hyvä, lämmin mutta ei liian kuuma. Ihmisiä oli paljon liikenteessä ja yllättävän monta tuttuakin tuli täydellä torilla vastaan. Myyntipaikan saa kuulemma parhaiten, kun menee sinne jo aamulla ennen klo6 ! Ei siis mun juttu. Mielelläni kyllä käyn päivällä ostoksilla :D 

Ensimmäisillä myyjillä oli keräily tavaraa.. paljon vanhoja esineitä, ruukkuja, astioita, kirjoja jne. Ne ohitin suosiolla, mutta sitten.. silmiini loistivat jo kaukaa kirkkaanpunaiset pienet ihanat lakerikengät! En voinut vastustaa, vaikka olivatkin vähän liian isot. Seuraavalta myyjältä mukaani tarttui eurolla Miinalle farkkumekko. Ja seuraavalta hauska tyyny, joka muotonsa ja värinsä(kin) puolesta sopii hyvin meidän eteisen penkille. :)

Äitini tuli viime viikolla kahville meille, mukanaan kahdet lakerikengät :D Ne tosin on molemmat mustat, mutta nyt on neidillä kenkää ei voi muuta sanoa!

 

Tänään pyörähdettiin kauppareissun yhteydessä tuossa paikallisella kirpparilla likan kanssa ja sieltäkään en lähtenyt tyhjin käsin. Löysin kahdella eurolla pelin, jonka olen haaveillut ostavani jo kauan sitten. Kivaa! Nyt kun vielä saisi järjestettyä peli-illan, jota on monet kerrat ystäväpariskunnan kanssa suunniteltu. Miinalle mukaan tarttui puinen kissalelu. Kirjaimellisesti tarttui, kun ei neiti siitä enää irti päästänyt kun vasta autossa.

Semmoisia löytöjä tällä kertaa.

Kesän eka mökkireissu

 

Aina se on jotenkin yhtä jännää ja kivaa, kesän eka mökkireissu! Ei sitä muistakkaan talven jälkeen niitä tien mutkia ja kuoppia ja sitä ihanaa luonnon rauhaa mikä perillä vallitsee. Normaalisti käyn myös kyläkaupasta ostamassa jäätelön aina matkalla, mutta tällä kertaa se jäi väliin! Sain ystäväni mukaan koiransa kanssa ja niin me lähdettiin. Vähän oli toki erilaista tällä kertaa kun on tuo pieni pirpana mukana, siis ensimmäinen mökkireissu hälle. Laukku täyttyi lähinnä pilttipurkeista, maitopurkeista, vaipoista, miinan vaatteista ja leluista. No, mahtui sinne minunkin uikit ja aurinkorasva,  eli ne tärkeimmät. ;D

Mökki on siis vuokramökki, mutta meillä jo käytössä ollut monta vuotta. Sopimus on tehty toistaiseksi. Paikka on ihana niemenkärki, joten aurinko paistaa pihaan aamusta iltaan. Aamupäivällä ja puolenpäivän aikaan se paistaa kalliolle mökin vasemmalle puolelle, jossa aina aurinkoa otetaan. Iltapäivällä puolestaan aurinkoa saa laiturilla, mikäli vielä jaksaa ihoaan käristää ja illalla voi kaunista auringonlaskua ihailla samaiselta laiturilta. Äiti tykkää kukista ja kaikenlaisista asetelmista ja ihania yksityiskohtia löytyykin paljon. Tässä muutamia. 

Matkaan lähdettiin 11 aikoihin ja Miina nukahtikin heti alkumatkasta. Tunnin ajomatka mökille on ja loppusuoralla alkoi takapenkiltä kuulua pientä hihkumista. Perillä odotti Vilma, joka meni mökille jo aiemmin aamulla äitini kyydillä. Kova ralli alkoikin heti kun koirat kävivät uimassa ja riehuivat metsässä. Ihan ensimmäisenä juotiin kahvit mökin kuistilla, niinkuin aina, ja sen jälkeen kalliolle aurinkoa ottamaan. Joutsen uiskenteli melko lähellä rantaa ja näkyi paljon muitakin lintuja. Koirat tosin pitivät huolen, ettei mikään tullut kovin lähelle :D Oli ihana köllötellä aurinkotuolissa, kun ei ollut liian kuuma. Miinan ruokailukin hoitui mukavasti kalliolla. 

Myöhemmin päivällä sitten saunottiin ja uitiin. Talviturkki tuli heitettyä 20 asteisessa vedessä. Kylmää oli, mutta tuli hyvä ja raikas fiilis! Saunan jälkeen grillattiin makkaraa ja keitettiin uusia perunoita. Kyllä oli hyvää, pitkästä aikaa. Ruoan jälkeen keitettiin vielä iltakahvit, jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Kovinkaan usein en yöksi jää. Rakastan mökillä oloa, mutta olen kyllä niin mukavuudenhaluinen, että mielummin sitten nukun kotona :D Muutamia öitä kesässä tulee vietettyä kyllä mökilläkin. 
Löysimpä myös pari kuvaa viime kesältä..heh.  

Pallomaha

Illalla nurmikkoa ja kukkia kastellessa tutkailin myös räkättirastasta, joka on rakentanut pesän takapihallemme. Nimettiin se Antinkanssa Väneksi. Tutkin netistä, että räkätti pesii yleensä kerran kesässä vapun aikaan, mutta joskus tekee myös uusintapesän juhannuksen tienoilla. Tämä siis on vänelle oletettavasti toinen kerta. Siinä se uskollisesti hautoi, mutta aina jos erehdyin menemään 5metriä lähemmäs niin lähti karkuun.. Yritin olla varovainen, ettei hautominen keskeytyisi turhaan. Paikka onkin suosittu, viime kesänäkin siinä oli pesä :D

Onnea on ystävät

Eilen pitkästä aikaa sain kylään kaksi rakkainta ystävääni. Yksi vaan jäi puuttumaan. Lapsesta asti siis ollaan oltu kavereita ja naapureita. Paljon vietetty aikaa yhdessä ja koettu iloja sekä suruja. Nyt elämä on vienyt jokaista johonkin suuntaan. Minut ja yhden heistä vaan onneksi toiselle puolelle kymijokea, mutta nämä kaksi.. toisen jyväskylään ja toisen tornioon!! Onneksi kuitenkin on facebook, josta voi seurailla toisen elämää jollain lailla ja kysellä kuulumisia. Kovasti aina suunnitellaan tapaamista ja pyritään näkemään kaikki, vaan harvoin se onnistuu.. aina joku jää puuttumaan. Elokuussa saan onneksi tämän tornion tytön tänne kylään, joka nyt puuttui.

Aamusta meillä oli ensin Miinan 8kk lääkärineuvola. Hyvin oli kasvanut, paino 8kg ja pituus 70cm. Rokotuskin saatiin jo nyt matkan takia, vaikka normaalisti vasta vuoden iässä. Yksi hammas myös oli ylös juuri puhkeamaisillaan ja tänään huomasinkin sen sielä nököttävän. Nyt siis neidillä kaikkiaan kolme hammasta. Neuvolasta kotiuduttiin ja hetki ehdittiin pihalla hengailla ennen kun ihanat saapuivat! 

Automatkalla väsähtänyt pirpana

Takapihalla alkoi aurinko polttaa sen verran, että päätettiin siirtyä sisätiloihin. Meininki oli kuin nyyttikesteillä. Toinen toi karjalanpiirakoita ja suklaapipareita ja toinen omatekemää raparperipiirakkaa, nam. Kahvit keitettiin ja istuttiin pöytään herkuttelemaan ja kuulumisia vaihtamaan. Miinakin istui pöydän ääressä kun isot tytöt ja hauskuutti meitä ilmeilyllään!
Kahvin jälkeen lähdettiin ulkoilemaan, käytiin kävelyllä ja pientä koiravauvaa katsomassa.

Illalla pienen sateen jälkeen näkyi pitkästä aikaa sateenkaari. Kylläpä oli upea. En muista, milloin viimeksi olen nähnyt! Ja se taas toi yllättäen mieleeni ensimmäisen koirani, Puten.. mutta siitä kerron joskus, jos jaksan. Tämän postauksen oli tarkoitus olla iloinen :)

Pihahommat jatkuu!

Pari päivää ollaankin saatu nauttia auringosta ihan kunnolla. Koko päivät vietetty melkein ulkona! Miina istuu rattaissa, välillä nukkuu välillä syö, Vilma touhuilee omiaan ja minä istutan kukkia. Nyt on osa perennoista hankittu ja laitettu paikoilleen. Ehkä alan pikkuhiljaa jollain lailla tykätä tosta pihan laitosta.. mut vaan ihan vähän. Kiva on nähdä, että onnistuu jossain. Nurmikko on nimittäin alkanut kasvaa ja minun taidoilla sitä voi pitää jo pienenä saavutuksena! :D

Tosiaan soittelin eri puutarhoille ja tuosta läheltä sitten löytyikin paikka, jossa perennoja on. Kaikkia tosin ei löytynyt, mutta hyvä alku tuokin. Etupihan penkkiin tuli nyt sitten isoraitakuunliljaa, syysleimua ja sininataa. Erästä tv:stä tuttua lainatakseni oon ihan "nevahööd" tosta, sininatasta nimittäin. Hassun näköinen kukka.. mielestäni muistutti lähinnä merisiiliä. Aluksi vähän kauhulla ajattelin kuinka typerältä se tulee penkissä näyttämään, mutta nyt kun se sielä on, niin on kyllä melkoisen söpö :D

Takapihalle sitten laitoin sammalleimua ja jalopähkämöä ison kiven viereen, vähän rinteeseen niin lähtee siitä sitten laskeutumaan. Kauhukseni törmäsin myös isoon harmaaseen hämähäkkiin, joka kipitti penkistä kovaa kyytiä jalkojani kohti kun vähän sieltä multaa kuopsutin. En todellakaan ole mikään hämähäkkien ystävä.. pelkään kuollakseni jo sellaista pientä, saati sitten kynnen kokoista möhkälettä joka juoksee niiiin kovaa. hyihyihyi.  Sen jälkeen homma tuntui jokseenkin vastenmieliseltä. Lapion kanssa hoidin melkein kaiken metrin etäisyydeltä :D Toki on tiedossa, että niitä tuolla on, mutta tarviiko minun niitä nähdä?!  Tuskinpa oli viimeinen minkä tulen näkemään pihalla touhuillessani.

Lopuksi vielä mansikka amppelin tilanne.. ei ole mansikoita, mutta kukat senkun lisääntyy.. pian saadaan (toivottavasti) herkutellakin, namnam :)