Affektikramppi

Unohdin kokonaan edellisessä postauksessa mainita synttäripäivän ikävästä välikohtauksesta. Suurin osa vieraista oli käynyt ja muutama ystäväni enää olivat tässä. Tutkailtiin Miinan huoneessa lahjoja ja leikittiin tytsyn kanssa. Miina alkoi kontata kohti lelulaatikkoaan ja kaatui legojen päälle, jolloin tuli itku. Ystäväni, joka lähimpänä sattui olemaan, nappasi Miinan syliinsä ja alkoi puhaltaa tämän kättä (kun luultiin siihen sattuvan). Luulin jo tilanteen helpottaneen, kun Miina lopetti itkun, mutta siitä se vasta alkoi. 

Miina veti henkeä pitkään, mitä tekee välillä suuttuessaan tai jos sattuu. Näyttää siis kuin itkisi ilman ääntä. Yleensä tilanne menee ohi nopeasti, mutta nyt ei. Lapsi näytti vetävän henkeä todella kauan ja alkoi jo sinertää. Nappasin Miinan syliini ja aloin automaattisesti puhaltamaan naamalle, lapsi tuntui ihan veltolta ja naama todella oli sininen. Pelko alkoi vallata minut, kerkesin jo pelätä pahinta. Miinan silmät muljahtelivat oudosti ja kädet ja jalat sätkivät krampin omaisesti. Ajattelin, että nyt pitää soittaa ambulanssi. Nousin seisomaan ja läksin viemään Miinaa hoitopöydälle, jolloin sai viimein vedettyä henkeä ja parkaisi itkuun. Minäkin itkin, helpotuksesta. Kädet tärisivät minulla pitkään tapahtuman jälkeen ja Miinakin oli kovin väsynyt koko loppu illan. Mikä se oli?! Ystäväni kertoi minulle hänen siskontytön samanlaisista kohtauksista ja että ne ovat normaaleita. Asia kuitenkin jäi vaivaamaan minua, ihmekös tuo, ja illalla nukkumaan käydessä tarkistin monta kertaa Miinan asennon ja että hengittää kunnolla. Jokainen itkun alku sinä iltana sai minut paniikkiin. Yön nukuin todella huonosti, Miina puolestaan hyvin. 

Seuraavana päivänä äitini soitti sairaanhoitajaystävälleen, joka kertoi kyseessä olevan affektikrampin. Lapsi siis "kiukustuu niin, että taju lähtee". Netistä luin ja niin se todella on, aivan normaalia, vaaratonta ja karusti sanottuna huvittavaa, että voi vauva raivostua niin että taju lähtee. Vaarattomaksi kohtausta on vaikea kuvitella, koska oikeasti se näyttää todella pelottavalta. Nyt onneksi tiedän tällaisen olevan mahdollista ja vältän mahdollisesti seuraavan krampin tullessa sen paniikin, joka valtasi minut nyt. Siitä olen vaan kovin häkeltynyt, ettei neuvolassa koskaan mainittu mitään tällaisesta? Ei koskaan. Mielestäni siitä kuuluisi kertoa kaiken muun vauvan terveyteen liittyvän faktan yhteydessä. Voi olla, että olisin osannut suhtautua siihen nyt myös rennommin, jos olisin tiennyt mikä se on. Ehkä.

Tiedoksi vaan teille kaikille pienten lasten äideille tai odottaville äideille, joilla ei tästä ollut tietoa.  

-Henna-

Synttärihulinaa!

Niin se juhlapäivä sieltä saapui. Aamupalan jälkeen äitini tuli meille Miinan kanssa ja minä läksin hakemaan etukäteen sukulaiseltani tilaamaa synttärikakkua. Kakun haettuani koristelin vielä viimeiset herkut ja sitten alettiin valmistautumaan vieraiden vastaanottoon! Kiirehän siinä tuli niinkuin nyt yleensä aina, vaikka kuinka yrittää valmistautua ei sitä koskaan kuitenkaan ole valmis! :D Kutsuun olin kirjoittanut juhlien alkavan 12 jälkeen.. ja juuri kun oltiin pukemassa Miinalle mekkoa niin ovikello soi, klo 11.50! Kiva.

Vieraita tuli useampia samalla oven avauksella, joten minun valmistautuminen ja meikkaus jäi välistä. Lahjapusseja tuli monta ja Miina oli ihan ihmeissään, mutta kortit tottakai olivat kiinnostavimpia! :D Ensimmäisestä paketista löytyi ihana niiskuneiti kaulakoru, aivan ihana. Miinan ensimmäinen kaulakoru. Muita lahjoja olivat mm. vanna, pulkka, palapelejä, kirjoja, pari mekkoa, legoja, muumi kurapuku, leikkikänny ja muita 'kivoja' kovaäänisiä leluja! Suureen suosioon pääsivät perässä vedettävä koira ja puhelin.

Tarjoiluista vähän pitää myös mainita, koska muistin kuviakin räpsiä! Suolaisia tarjottavia oli coctail piirakat, kinkkupiirakka, fetapaprika piirakka, suolakeksit ja sipsit. Makeaa löytyi sitten muffinsien, kakun, mustikkapiirakan ja cakepopsien muodossa. Itse tein kaikki muut, paitsi kakun. Lisäksi pöydässä oli karkkia, tikkareita, vesimelonia ja viinirypäleitä.

Muumi teemaa kunnioittaen tein piparimuoteilla juustoista ja makkaroista teemaan sopivia. Haisuli cakepopseihin sain idean eräästä blogista. Olivat söpöjä, hyvän makuisia, vaan hiton työläitä! 

Koristelussa myös muumit olivat aika suurena osana. Ihana yksityiskohta omasta mielestäni oli tuo viiri Miinan kuvilla, sen tilasin smartphotolta jo aikoja sitten :) 

1 vuotis kuvaa olen suunnitellut jo tovin ja ollut kovasti sitä mieltä, että kuvaamoon viedään. Nyt kuitenkin rahatilanne on hoitovapaan takia vähän tiukilla ja Miinan isi oli sitä mieltä, että samanlainen kamera niillä sielä kuvaamoissakin on, joten päätin sitten käyttää vähän mielikuvitustani ja "kuvaajan lahjoja" ja ottaa nuo kuvat ihan itse. Kovia mielipiteitä se on jakanut, eikä nämä nyt ihan kuvaamomateriaalia ole, tietenkään. Kelpaavat kuitenkin meille.  Tässä muutama. 

Vasemmanpuoleinen näistä on ehkä suosikkini.

 Vanhan matkalaukun löysin vaarini vintiltä ja halusin sitä käyttää kuvassa :) 

-Henna-

1v

Tänään se on, miinan ensimmäinen syntymäpäivä! Vaikea uskoa, että aika on kulunut näin nopeasti. Vuosi sitten makoiltiin sairaalassa ja ihmeteltiin pientä tuhisevaa kääröä ja nyt ihmetellään ensiaskelia ja siitä johtuvia riemun kiljahduksia. <3 

Nyt Miina osaa sanoa "äitä" "isi" ja tärkein "anna", jota kuullaankin pitkin päivää aina kun pöydällä näkyy jotain mielenkiintoista. Muumimukit ovat kiinnostavia ja niitä pitäisi päästä käpelöimään. Kaikkea vielä tuppaa maistelemaan, joten tarkkana on oltava. Kovasti Miina myös halii ja pussailee kaikkea, äitin ja isin lisäksi Vilmaa, joka ei välttämättä aina niin tykkää. Lillikin poistuu yleensä paikalta, kun miina lähestyy. Tosin nyt välimatkaa jää enää n.20cm mikä on aiemmin ollut metri. Hampaita löytyy kahdeksan ja poskihampaat tekee tuloaan. Pari kertaa puraissut minua olkapäästä oikein kunnolla ja itseäänkin kädestä. Lelujaan tarjoaa koko ajan vilmalle, mutta yleensä ei niitä huoli. Alla kuva poikkeustapauksesta kun palapelin paljoja kantelivat kumpakin :)

"Kuka tulee?" Kysymyksen on nyt myös oppinut Miina :D

Kulunut vuosi on ollut jännittävä ja ihana. Äitiys on paljon enemmän ja paljon ihanampaa mitä sitä osasi koskaan kuvitellakaan. Pienistä Miinan oppimista asioista syntyvä ilo ja riemu on mahtavaa katseltavaa, isoja asioita pienelle ihmiselle. <3

2013/2014

Huomenna olisi tiedossa siivouspäivä ja perjantaina leipomispäivä. Pikkusankarin juhlat pidetään sitten lauantaina. Synttäripostausta siis odoteltavissa ensiviikolla!


-Henna