Miina nukkuu ekoja päikkäreitä, pesukoneessa pyörii pieniä vaaleanpunaisia vaatteita, minä kaadan toisen kupillisen itselleni kahvia ja parkkeeraan tähän, koneelle. Hyvää huomenta. Tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta nyt tuntuu että mieluummin kirjoitan. Ehtiihän ne likaiset astiat lastata sinne tiskikoneeseen myöhemminkin ja pölyt imuroimaan vaikka huomenna! Lattianpesukin on monesti mielessä, mutta jostain kumman syystä se aina jää.. juuri kun olen saanut imuroitua, tuo pieni aurinko herää päikkäreiltään ja vaatii kaiken huomion. Hetken kuluttua Vilma pyrkii sisään oltuaan pihalla leikkimässä, jonka jälkeen huomaan, että se imuroiminenkin oli turhaa. Surullista, mutta totta.
Grillibileet toissaviikonloppuna sujuivat kivasti, entisten työkavereiden kanssa on ihana välillä päästä hulluttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia! Ilta sujui mukavasti, syötiin hyvin ja tapettiin ampiaisia. Ne olivat vihaisia ja niitä oli paljon, mutta meilläpä olikin sähkökärpäslätkä. Harmikseni kamera jäi kotiin, joten kuvia juhlista ei ole. Toisaalta se voi olla hyväkin asia. :D
Viimeviikon alussa sitten ihana ystäväni torniosta tuli kotikulmille lomailemaan lapsensa eli minun kummityttöni kanssa. Treffattiin heti seuraavana päivänä ja voi sitä tunnetta. Oikean ystävän tunnistaa esimerkiksi siitä, että vaikka ei vuoteen olisi nähty niin tuntuu kuin ei olisi erossa oltukaan! Sama huumorintaju on ihan parhautta ja mielestäni on ihanaa, että meillä, lapsuuden ystävillä, on myös sama elämän tilanne. Kummityttöni täytti vuoden heinäkuussa, eli siis ikäeroa Miinan kanssa on kolme kuukautta. Alussa se tuntui pitkältä ajalta, mutta oikeastihan se on ihan mitätön ero. Ihanaa oli katsella tyttöjä, toinen jo kävelee kun toinen vasta on oppinut seisomaan. Vaan eipä siihenkään enää kauaa mene, että Miinakin kävelee. Sitten taas J osaa jotain uutta, joka miinalla vasta on edessä. Voih.
Pitihän sitäkin juhlistaa, että pitkästä aikaa nähtiin, joten laitettiin tytöt mummoille hoitoon ja istuttiin iltaa ihan "aikuisten" kesken. Siinä päästiin sitten oikeasti juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, ilman että kiljuminen, haiseva vaippa, oksennus, nälkä tai joku muu pienen lapsen tarve/asia keskeyttää. Paljon puhuttiin kaikesta, mutta yllättäen myös lapsista. Kivaa, kun on joku, jonka kanssa on niin samanlaiset ajatukset ja mielipiteet.
A on ollut töissä taas todella paljon ja lähinnä elämäni onkin taas muistuttanut yksinhuoltajan arkea. Aamulla herätään miinan kanssa kahdestaan ja illalla käydään nukkumaan kahdestaan. Siinä välissä sitten isi tulee kotiin, käy suihkussa, syö ja nukkuu ja lähtee taas jo ennen kuin seuraavana aamuna herätään. Saattaa olla, että illalla hetken on Miinan kanssa. Parisuhde joutuu koetukselle näin yrittäjän puolisona..tai avovaimona, voiko sitä puolisosta puhua. Vaimoa minusta koskaan tuleekaan. Kovasti odotan isin töiden helpottavan ja että päästäisiin oman perheen kesken vaikkapa lappiin, Miinan isovanhempien luo lomailemaan.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nytpäs ehdin vielä ehkä sen tiskikoneenkin täyttämään, ennen kuin tuo tyllerö herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti