Alku

Mielessäni on pyörinyt jo pidemmän aikaa oman blogin aloittaminen. Vihdoin uskaltauduin tähän, mutta heti ilmeni ongelma... mikä nimeksi? Kaikki mitkä mieleen tulivat tuntuivat jotenkin tyhmiltä, lapsellisilta, liian virallisilta, erikoisilta tai hienoilta. Elämäni kun kuitenkaan ei niin kovin erikoista ja hienoa ole, vaan ihan tavallista arkea pienen tytön ja elukoiden kanssa. Useita nimiä pyöriteltyäni päädyin sitten tähän. Pommi kuvaa tytärtämme ja onni sen tuomaa onnea.

Talosta siis löytyy miehen ja lapsen lisäksi myös koira ja kissa, joten ohjelmaa ei meiltä puutu.. eikä karvaa ja pölyä! Yhteistä taivalta meillä on takana jo yli 9 vuotta ja viime syksynä perheemme kasvoi tämän pienen tytön verran. On ihanaa olla äiti. Ennen vauvan tuloa sitä ei osannut edes kuvitella, kuinka paljon sitä tuhisevaa kääröä rakastaa ja kuinka paljon se tuottaa iloa ja onnea. Alkuaika vauvan kanssa oli helppoa, tyttö oli alusta asti tyytyväinen, söi ja nukkui hyvin. Ei siis valittamista. Aika on kulunut vauhdilla ja seuraavaksi onkin mittarissa jo 7kk.

Tulen varmasti kirjoittamaan paljon tästä pienestä onnesta ja noista karvaisistakin lapsistamme. Saatan myös mainita kodistamme, mutta toisin kuin blogeissa joita olen nyt lähiaikoina lukenut, meillä on pölyä, meillä on karvaa ja hiekkaa lattioilla, meillä on helistimiä, tutteja ja tuttipulloja pöydillä, pyykkivuori kodinhoitohuoneessa ja tiskivuori keittiössä. Tästä ei siis mitään sisustusblogia ole tulossa. Kuvia otan jos jaksan, mutta sen takia en ala hullun lailla siivoamaan. ;)

Saa nähdä kauanko kiinnostukseni riittää tänne kirjoittaa. Innostun helposti asioista ja usein jos aloitan jonkun uuden jutun teen sitä täysillä, hetken, ja sitten kiinnostus lopahtaa kuin seinään. Katsotaan lukeeko näitä kukaan ja riittääkö into. :) 

Tässä kuva tältä aamulta, vaikka pihamme lähinnä työmaata muistuttaakin niin löytyi sieltä vähän jo vihreää. Hyvää viikonloppua!

Henna