Onnea on ystävät

Eilen pitkästä aikaa sain kylään kaksi rakkainta ystävääni. Yksi vaan jäi puuttumaan. Lapsesta asti siis ollaan oltu kavereita ja naapureita. Paljon vietetty aikaa yhdessä ja koettu iloja sekä suruja. Nyt elämä on vienyt jokaista johonkin suuntaan. Minut ja yhden heistä vaan onneksi toiselle puolelle kymijokea, mutta nämä kaksi.. toisen jyväskylään ja toisen tornioon!! Onneksi kuitenkin on facebook, josta voi seurailla toisen elämää jollain lailla ja kysellä kuulumisia. Kovasti aina suunnitellaan tapaamista ja pyritään näkemään kaikki, vaan harvoin se onnistuu.. aina joku jää puuttumaan. Elokuussa saan onneksi tämän tornion tytön tänne kylään, joka nyt puuttui.

Aamusta meillä oli ensin Miinan 8kk lääkärineuvola. Hyvin oli kasvanut, paino 8kg ja pituus 70cm. Rokotuskin saatiin jo nyt matkan takia, vaikka normaalisti vasta vuoden iässä. Yksi hammas myös oli ylös juuri puhkeamaisillaan ja tänään huomasinkin sen sielä nököttävän. Nyt siis neidillä kaikkiaan kolme hammasta. Neuvolasta kotiuduttiin ja hetki ehdittiin pihalla hengailla ennen kun ihanat saapuivat! 

Automatkalla väsähtänyt pirpana

Takapihalla alkoi aurinko polttaa sen verran, että päätettiin siirtyä sisätiloihin. Meininki oli kuin nyyttikesteillä. Toinen toi karjalanpiirakoita ja suklaapipareita ja toinen omatekemää raparperipiirakkaa, nam. Kahvit keitettiin ja istuttiin pöytään herkuttelemaan ja kuulumisia vaihtamaan. Miinakin istui pöydän ääressä kun isot tytöt ja hauskuutti meitä ilmeilyllään!
Kahvin jälkeen lähdettiin ulkoilemaan, käytiin kävelyllä ja pientä koiravauvaa katsomassa.

Illalla pienen sateen jälkeen näkyi pitkästä aikaa sateenkaari. Kylläpä oli upea. En muista, milloin viimeksi olen nähnyt! Ja se taas toi yllättäen mieleeni ensimmäisen koirani, Puten.. mutta siitä kerron joskus, jos jaksan. Tämän postauksen oli tarkoitus olla iloinen :)