Kiukuttelua

Nyt se on meilläkin opittu, kiukuttelun jalo taito. Onhan sitä toki joskus satunnaisesti nähty ja yleensä jostain tietystä syystä. Nyt kuitenkin on asia niin, että kiukku kuuluu melkeimpä joka päivään jossain vaiheessa. Neiti myös loukkaantuu syvästi, jos esim syöttötuolissa ei saakaan seisoa tai kiivetä pöydälle tai rappusista tulla naama edellä alas.  

Aikaisemmassa postauksessa mainitsin Miinan isin olevan työreissussa. Menneen viikon perusteella täytyy sanoa ihan rehellisesti, että todella, todella nostan hattua yksinhuoltajille. Vaikkei tuo meidän aurinko olekkaan pahimmasta päästä, on välillä aika raskasta. Nyt juuri on tyttö tullut siihen ikään, että osataan kontata ja kovaa, tukea vasten seisotaan ja halu olisi mennä koko ajan jokapaikkaan x100. Tarkoittaa siis, ettei tiskaamisesta esim tule mitään neitokaisen hereillä ollessa. Enää ei myöskään paljon viihdytä kävelytuolissa, koska eihän siitä pääse mihinkään! 

 

Iltakiukusta on tullut normi päivän päätös. En tiedä johtuuko yliväsymyksestä vai mistä, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Silmät ristissä vaeltelee pitkin taloa, haluaa syliin, ei halua syliin, sängyssä ei viihdy, tutti ei kelpaa, haluaa sänkyyn, maitopullon työntää pois jnejne. Ja loppujenlopuksi nukahtaa syliin kuitenkin. Päiväunia neiti ottaa joskus yhdet, joskus kahdet ja joskus vielä jopa kolmet. Yleensä noin puolesta tunnista kahteen tuntiin. 

Lauantaina huomasin rähmää neitokaisen silmässä ja päivän mittaan sitä seurailin. Iltaa kohti alkoi punoittaa vain enemmän ja enemmän ja rähmi kovasti. Soitin illalla lääkäriin ja ajan saimme sunnuntai aamuun, silmätulehdushan se. Nyt tippoja pitää laittaa 2 kertaa päivässä 3 päivän ajan. Ikävä vaiva, jonka uskon myös vaikuttavan tuohon kiukutteluun aika paljon. 

Musiikkileikkikoulu olisi alkanut tänään, mutta luulen että tämän takia se saa nyt jäädä. Lisäksi tunnen myös itse olevani vielä vähän puolikuntoinen. Ehditäänhän me sinne muskariin mennä ensiviikollakin, kun molemmat ollaan terveitä. <3