Talvella syntynyt

Vihdoin on ilmat sellaiset kun kunnon talvena kuuluu ollakkin. Lunta lunta lunta ja lisää lunta. Mahtavaa! Kummastuttaa kovasti ihmisten valitus lumesta ja talvesta yleensä. Suuri osa minun tuttavapiiristäni kuuluu tähän vihaan talvea-ryhmään. Mitä en ymmärrä, en alkuunkaan. Itse rakastan talvea. Oikeastaan rakastan kaikkea talvessa. Aina voisi olla talvi.

Lumitöiden teko on ihanaa, vaikkakin välillä haastavaa tuon Miinan kanssa, mutta ihanaa. Mitä kovempi lumimyrsky, sitä kovempi halu lähteä lenkille. Ihanaa pukeutua lämpimästi toppavaatteisiin. Paksut toppahousut ja takki, lämpöiset kengät, paksu myssy, huppu päähän, vielä kaulahuivi siihen päälle ja eikun ulos tuuleen ja tuiskuun! 
Mitä enemmän on pakkasta sen parempi, sekin on vaan pukeutumiskysymys. 
Edes auton ikkunoiden raappaaminen ja jäisen auton kaivaminen hangesta, tietäen ettei se välttämättä käynnisty, ei ärsytä. Ja minun hermojani kun ajattelee, se on ihme. 

Kai sillä on vaikutusta, että olen syntynyt talvella. Jo pienenä muistan kun saatoin viettää koko päivän pihalla lumimyräkästä välittämättä. Kävin sisällä syömässä ja eikun takaisin ulos! Sama meininki on ollut meillä nyt muutamana päivänä kun on tuota lunta tullut! Lumitöitä on riittänyt ja ollaankin saatu Miinalle hieno pulkkamäki tehtyä. Pulkassa tykkää tyttö istua, mitänyt välillä sieltä itsensä heittää yli laidan. Lenkillä siis useasti ollut pulkka mukana. Lumiukot tönöttää pihalla ja lumilyhtyjäkin on rakenneltu enemmän kuin monena edellisenä talvena yhteensä. Luonto on niin kauniskin tällä hetkellä. 

Nautitaan nyt ja valitetaan sitten kun kaikki on harmaata ja tiet täyttyy siitä loskapaskasta! Jooko? :) 

-Henna-