Vanhanaikainen(ko?)

Huomaan olevani joissain asioissa vanhanaikainen. Ajatukseni, ja joskus jopa kommenttini, muistuttavat entistä enemmän äitini tapaisilta. Välillä en edes kehtaa sanoa mitä jostakin asiasta olen mieltä, koska tajuan jo asiaa ajatellessani, että se on ihan mummo. Välillä taas ehdin avata suuni vaikkei tarkoitus olisi, ja usein silloin tulee joku typerä kommentti, joka ärsyttää minua itseänikin vanhanaikaisuudellaan ja kuulostaa niin äidiltä tai jopa mummolta. ÄH!

No kuitenkin, nyt aion kertoa ajatukseni tänne nykyajasta ja siitä kuinka se ärsyttää. Naurakaa vaan ihan reilusti, mutta tätä mieltä minä olen. Uskallan myös väittää, että on niitäkin ihmisiä, jotka ovat kanssani samaa mieltä. Aiheita on paljon ja postauksesta tulisi toooosi pitkä, joten yritän nyt tiivistää tähän ne mitkä eniten ärsyttää.

Aloitetaan nyt vaikka tableteista. Ymmärrän kyllä, että se on tärkeä laite monelle esim. työssä, koska on niin pieni ja helppo kantaa mukana, pääsee nettiin milloin ja missä vaan. Lisäksi siinä on kamera ja käsittääkseni niillä voi lähettää viestejä ja jopa soittaa? Löytyy skype ja mese ja wifi, spotify (ja liuta muita ohjelmia joiden nimiä en edes tiedä), instagram, kalenteri ja sähköposti ja kaikki on niin niin helppoa ja niin hyvässä tallessa tässä v***n vekottimessa. Meilläkin iPad on, tosin en minä sitä käytä. En osaa, eikä kiinnosta opetella. Netin osaan avata ja pelata siihen asennettuja pelejä, mutta siinä se. Sitten on nämä älypuhelimet, joissa myös superhyvä kamera, netti, sähköposti, kalenteri ja satatuhatta muuta sovellusta, joita ilman ei vaan yksinkertaisesti pärjää. Siis kaikki samat kuin tableteissa. Ja usealla ihmisellä on nämä molemmat!? Myönnän, että myös itseltäni löytyy älypuhelin, koska olen sen saanut lahjaksi. Pärjäisin kyllä hyvin ilmankin. Todella. Puhelimella on minun mielestäni tarkoitus soittaa ja lähettää viestejä, se riittää. Ei sillä tarvitse lukea uutisia aina kun mahdollista tai katsoa elokuvaa! Kamera taas on olemassa sitä varten, että otetaan kuvia ja tietokone, että pääsee nettiin. Uutiset voi hyvin lukea sieltä netistä tai vielä parempi, ihan oikeasta, postilaatikosta haetusta, lehdestä!

Pienillä lapsilla on omat tabletit tai älypuhelimet jo suurinpiirtein ennen kuin osataan puhua. Viimeistään sitten, kun päiväkotiin mennään. K A M A L A A !!!! Kohta ei ulkoleikit, harrastukset, piirtäminen, lautapelit tai mikään vastaava normaali enää kiinnosta. Laitteesta tulee jokapäiväinen tärkeä ajanviete ja oikeat asiat unohtuu. Itse sain puhelimen muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla. Se on mielestäni ihan hyvä aika. Toki täytyy myöntää, että silloin oli myös lankapuhelin.  Ylä-asteelle siirryttäessä kännykästä tulikin sitten oikeasti tarpeellinen.

Järkyttävää ajatella, millainen maailma on joskus tulevaisuudessa tai millaisia tulevat olemaan lapsenlapsenlapsemme. Silloin varmaan älypuhelimella (tai jo jollain paljon kehittyneemmällä vempeleellä, mitä ei vielä ole edes keksitty) tilataan vauva, joka toimitetaan postissa haluttuna päivänä haluttuun kellon aikaan. Tietenkin äiti ja isä ovat itse valinneet siihen asennetussa sovelluksessa vauvan sukupuolen ja mitat ja silmien värin ja ulkonäön. Tullessaan postista vauva osaa jo puhua ja kävellä ja tietenkin sillä on puhelin, jolla päivittää faceen ja instaan että "hei maailma, täällä ollaan". No joo.. onneksi en elä enää sadan vuoden päästä ja näe mitä täällä tapahtuu! Silloin kuolisin viimeistään ärsytykseen.

Kaikki kuvat, joita sitten näillä puhelimilla ja tableteilla räpsitään tallennetaan tietokoneelle. Ehkä ne joillan tallentuvat jopa ihan itsestään jonkun sovelluksen ansiosta. En tiedä. Sitten facebook ja insta täyttyy näistä kuvista, jotka ei ketään kiinnosta. Omaksi iloksihan niitä kuvia otetaan. Tai ainakin minä otan. Minusta on ihanaa katsella valokuva albumia, jossa on ihan niitä oikeita valokuvia. Olen tehnyt albumit Lillistä ja Vilmasta ja nyt myös Miinasta. Lisäksi olen tilannut monia kuvakirjojakin, ne on ehkä siinä nykyajan ja vanhanaikaisen välissä. Haluan Miinalle näyttää joskus kuvia, jotka on otettu synnärillä juuri kun pieni ihme on tullut maailmaan, tai kuvia ristiäisistä, synttäreiltä, matkoilta. Onneksi näistä tärkeistä hetkistä ja matkoista minulla on kirjat. Mitä jos ne kaikki kuvat vaan olisi koneella? Kone hajoaa ja sinne meni? Kiva.
 

Jokapaikassa ihmiset selaavat vain puhelimiaan, huomaamatta mitään muuta.  Myönnän, että on ihan mukavaa vaikka lääkärin vastaanottoaikaa odotellessa ehkä lukea uutiset tai katsoa mitä facebookkiin kuuluu. Tosin ihan yhtä mukavaa on lukea ihan oikeaa lehteä siitä lehtikorista. Se, että puhelinta tuijotetaan kaupassa, kylässä, elokuvissa, kylpyammeessa, lenkillä, vessassa, autoa ajaessa, leikkipuistossa lasten kanssa ollessa, imettäessä, melkein missä vain, on mielestäni ärsyttävää. Katsoopa ympärilleen missä vaan, aina näkee näitä ihmisiä. Sairasta. Liian moni on riippuvainen puhelimestaan! Aihe saa minut suunnattoman ärsyyntyneeksi ja voisin paasata tästä(kin) kilometritolkulla. Mistäpä muusta ne lapset sitten mallia ottaa?? Niin..

"Tää on nykyaikaa" sanonta saa minut näkemään punaista. Tarviiko kaiken olla? 

Olen puhunut.