| Ensimmäisenä vastassa oli tämä.. nyyhky. |
Ihan en onneksi pitkällä päivällä tätä aloittanut, vaan ainakin näin aluksi teen 6h päivässä ja 16pv/kk. Tällä hetkellä se on ihan sopivasti. Päivät kuluu mukavasti toimistossa papereita pläräten ja pientä tyttöä ikävöiden. Kolme kun kello kilahtaa niin auto kaartaa jo päiväkodin pihaan. Heh.
Miina on kyllä sopeutuvainen tyttö ja tulee hyvin toimeen melkeimpä kaikkien kanssa. Ensin käytiin tutustumassa kolmena päivänä ja hyvin meni. Viimeisenä tutustumispäivänä lähdin pois testiksi, että miten likka reagoi. No itkuhan siitä tuli, mutta nopeasti kuulemma lopetti. Viime maanantaina sitten oli ensimmäinen päivä ja itkien jäi. Niin myös tiistaina, keskiviikkona ja torstainakin. Ja aina äidin sydän särkyi. Itkua pidätellen laahustin autolle ja ajelin hissukseen töihin. Päivän kuulumisia kysellessä selvisi, että kauaa ei itke ja päivä menee sujuvasti. Syö ja nukkuu ja on reipas. Meiän Miina <3
Perjantaina matkalla päiväkotiin sanoin, että tänään on viimeinen päivä, jonka jälkeen meillä on 4 vapaapäivää. Se olikin ensimmäinen aamu, kun hymyssäsuin äitille ikkunasta vilkutti. Tuli hyvä mieli ja työt maistui ihan eri tavalla. Tämä viikko on onnekseni lyhyt, töitä siis vaan ke-pe. Vaatiihan se totuttelua.
| Rakas päiväkotilainen |
Nyt vapaapäivän viettoon.
-Henna-

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti