Ai oliks jotain pyhiä?

Kyllä on kiirettä pitäny! Eihän sitä ennen joulua enää tänne ehtinyt, ei sitten millään. Eikä sen jälkeenkään. :D Yritin monesti! Mutta nyt, kun pirpula nukkuu ja ei muka ole mitään muuta niin päätin istahtaa tähän. 

Jouluviikolla maanantaina hain Miinan kesken päivän hoidosta, kun kuume valtasi pikkuisen. Ruoka ei maittanut moneen päivään ja yöt valvottiin. Kiirettä siis piti aamusta iltaan ja aatonaatto venyi yli puolen yön ennen kun sain kaiken valmiiksi. Kinkkukin iskettiin uuniin vasta klo 02.00 ja ensimmäinen tunti vielä valvottiin, kun odoteltiin että saa lämpötilaa laskea. Siinä sitä univelkaa sitten kertyikin ja aattoaamuna uni maittoi kymmeneen asti, josta johtuen kova kiire myös aattona ja taas venyi ilta yli puolen yön.. Miinakin valvoi melko myöhään. Unirytmit siis vähän hakusessa edelleen, onneksi työt jatkuu vasta 7.1. :D

Perinteistä poiketen (onneksi!!) koristeltiin Miinan kanssa kuusi jo aatonaattona. Yleensä kun olen sen tehnyt aikaisin aattoaamuna. Tälläkertaa kuusi on melkoisen hillitty, kultainen tähti, hopeiset pallot ja hopeiset nauhat sekä ihanalta ystävältäni saadut suolataikinakoristeet. Aiemman siivouksen yhteydessä olin myös kaivanut koristeita esiin ja paikoilleen. Vielä ne tosin paikkaansa etsivät. Muutama vuosi siihen kaiketi menee, ennen kuin jokaiselle koristeelle on se oma paikkansa. :D

 

Aattoaamuna tosiaan nukuttiin pitkään. Antti nousi ajoissa ottamaan kinkun uunista, mutta kömpi samantein takaisin sänkyyn. Riisipuuro oli tarkoitus keittää, mutta koska sen valmistamiseen menee toista tuntia en alkanut moiseen urakkaan.. olihan sitä muutakin. Onneksi äiti pelasti, ajoin siis hakemaan puuron sieltä! Myöhäisen aamupalan jälkeen saatiinkin vieraita, kun isopappa tuli kylään pakettien kera. Äidin kanssa sitten käytiin ennen puoltapäivää hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Se on jokajouluinen perinne, ihanaa kävellä ja katsella kynttilöitä ja ehkä törmätä sukulaisiin, joita muuten niin harvakseltaan tulee nähtyä.  Lumen puuttuminen vaan aiheutti sen, että joulufiilis oli minulla aikalailla nollassa.

Lumiukkopiirretty määrää meillä aamupäivän kulun. Se on nähtävä, joten kello 11.31. oli oltava kotona. Hautausmaalta palattuani kääriydyin vilttiin ja heitin itseni sohvan toiseen nurkkaan, toisen olivat valloittaneet sillä välin miina ja isi. Ensimmäistä kertaa katsoin myös lumiukon ja koiran joka tuli seuraavaksi.. katsoin ja itkin. Onneksi olin varautunut nenäliinalla. Piirrettyjen jälkeen alkoikin vouhotus, että saadaan pöytä koreaksi ennen vieraiden saapumista. Isäni ja tätini tulivat meille siis syömään ja joulupukkia katsomaan.

Mahat täytettyinä sitten vyöryttiin porukalla olohuoneeseen vähän lepäilemään ennen joulupukin saapumista. Lahjakassin olin vienyt etuovelle jo aiemmin, jonka pukki  nappasi tullessaan sisään. Kyllä oli jännittävä hetki Miinalle, kun oveen kolkutettiin kävelykepillä ja ikkunasta näkyi punainen takki ja hattu. Toivotettiin pukki tervetulleeksi ja ohjattiin olohuoneeseen. Miina oli silminnähden innoissaan, vaikka kipeä olikin. Yhtään ei pelännyt, mutta ei kyllä mitään pukille sanonutkaan. Pukin lähtiessä vilma oli löytänyt tiensä takapihalta etupihalle ja nosti aikamoisen mölyn tämän nähdessään :D Onneksi pukki oli tuttu, myös vilmalle.

Paketeista paljastui ihania toivottuja lahjoja ja niitä oli paljon. Ehkä vähän liikaakin. Isoimmat paketit olin jättänyt suosiolla myöhemmäksi, muutenhan pukki olisi istunut meillä koko illan niitä jakaessaan. Leikkikeittiö oltiin ostettu Miinalle jo aikaisemmin, mutta kasattiin se vasta joulupäivänä.

Niin ja saihan se äitikin ihan mieluisia lahjoja ;)  Yllättäen nuo muumijutut aina jotenkin tiensä löytää meille. Hih!

 

Vuosi vaihtui myös tässä kaikessa hälinässä. Tällä kertaa hieman kuitenkin rauhallisimmissa merkeissä kuin viimevuonna. Vilma oli nimittäin ystävälläni hoidossa koko aaton, toisen kultaisennoutajan seurassa joka ei pelkää. Hyvin oli sujunut yö, kun toisesta oli ottanut mallia. 

Meillä ilta otettiin vastaan isolla porukalla etupihallamme. Raketteja oli ja "lasten ilotulitus" alkoi kello 19.00. Naapureita ja tuttuja lapsineen kokoontui tuossa meidän etupihalla ja kivaa oli. Osa lapsista vähän pelkäsi paukkuja ja ymmärtäähän sen, äänet oli aika kovia. Ilotulituksen jälkeen kaikki lähtivät omille teilleen, paitsi pari rakkainta ystävääni jäivät meille syömään ja iltaa istumaan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. 

-Henna-