Muskarimörkö

Silmätulehduksesta ja flunssasta parannuttuamme päästiin aloittamaan se muskari. Ensimmäinen kerta jäi välistä, mutta nyt ollaan käyty kolme kertaa. Viimeksi eilen. Ensimmäisellä kerralla multa meinas tulla itku. Miina oli ihan kamala! Ei viihtynyt yhtään sylissä, maassa makasi mahallaan ja huuti (siis huuti ihan suoraa kiukkuhuutoa), potki, raapi, puri, irvisti. Yritin ottaa syliin niin meni ihan lötköksi ja kirjaimellisesti valui mun käsistä. Huuto senkun koveni ja irvisteli mulle. Jos joku olisi sanonut, että näin tulee tapahtumaan, olisin voinut lyödä vetoa vaikka mistä, että eihän meiän Miina. Niin niin. Huh. 

Eilen meni jo vähän paremmin. Kiukuttelua oli hetken yhden kappaleen aikana, jolloin olisi pitänyt olla sylissä. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkaan tuo tyttö ei sielä viihdy sylissä. Mukava porukka meitä on ja ei minun enkeli onneksi ole ainut joka siellä kiukkuaa.
Ensin lauletaan tervetuloa laulu joka menee jotakuinkin että "Hei hei Miina, hei hei Miina, aai aai ai ai aa, kiva kun olet täällä" ja sama lauletaan jokaiselle lapselle erikseen. Sen ajan Miina tykkää olla sylissä ja heilutella marakassia, mutta sitten jo täytyy päästä konttailemaan. Vielä ei ehkä ihan ole neito ymmärtänyt pointtia miksi sielä ollaan, mutta onhan niitä kertoja vielä jäljellä :) Pääasia, että ensimmäisellä kerralla yllättänyt mörkö näyttäytyi vain kerran!