Tuleva vaimo kuitenkin?

Nyt on syytä hymyyn. 10 vuotta ollaan tuon Miinan isin kanssa yhdessä oltu ja 15.9.2014 oli se päivä. Hän tietää, että haluan naimisiin. Onhan siitä puhuttu. Tai olenhan minä siitä puhunut :D A on aina ollut sitä mieltä, että koskaan hän ei naimisiin mene. No.. muutama kuukausi sitten mainitsin asiasta, että mielestäni tuo 10 vuotta alkaa olla aikalailla raja, kosinnan suhteen. Nimitinkin kyseisen päivän leikilläni eräpäiväksi.

Suuren suureksi yllätyksekseni hän vei minut kyseisenä päivänä kultajouseen. Yleensä ollaan vuosipäivää juhlistettu ihan perinteisesti, käymällä syömässä ravintolassa. Nytkin luulin, että syömään ollaan menossa, aina siihen yhteen risteykseen asti. Ihmettelin reittivalintaa ja sain sen käsityksen, että mennäänkin elokuviin. Vääräksi osoittautui sekin luulo. Kauppakeskuksen läpi kiemurtelun jälkeen A kurvasi nurkan takana häämöttävään kultajouseen ihana virne naamallaan <3

Kahden vaiheilla olin sormuksen kanssa, ihan perus vai jotain kiviä? Päädyin kuitenkin kauniisen keltakultasormukseen, jossa kolme pientä kiveä. Vähän blingiä, muttei liikaa. Sillä silmällä hän käski sormuksen valitsemaan, että sitä jaksan katsella sitten seuraavat 10 vuotta, ennen kuin toisen saan. Luotan kyllä, että nyt selvitään vähän lyhyemmällä ajalla ;D

Sitten ajeltiin ravintolaan syömään herkkulautanen kahdelle. Ihana ilta <3