Lilli on ollut meillä pienestä asti ja suurimman osan elämästään saanutkin olla ulkona. Nyt viimeiset kaksi vuotta ollaan pidetty sitä ihan sisällä vaan. Ensimmäisen muuton jälkeen se karkasi ja olikin reissussa 6vk. Sama toistui ainakin kolmena seuraavana kesänä :D Joka kerta olin varma, että löydän sen jostain ojan pohjalta tai tieltä litistyneenä auton alle, mutta aina se on hyvässä kunnossa löytynyt, milloin mistäkin! Nyt olemme rakentaneet ja muuttaaneet kahden vuoden aikana niin usein, etten ole enää uskaltanut laskea. Aikamoista sopeutumista on vaatinut Vilmalta sekä Lilliltä tämä, kuin myös meiltä itseltämme. Vähän reilu vuosi ollaan nyt tässä asuttu, että ehkä kesällä sitten uskaltaisi taas kun on aidatkin pihan ympärillä. Yleensä kesällä se mouruaminenkin alkaa, tottakai sitä haluaisi päästä pellolle köllimään ja hiiriä metsästämään ja lämpöiseen.
Sairauksia on ollut jos jonkunmoisia. Kaksi kertaa on siltä poistettu mahasta kasvain, kohtu poistettu, virtsakivet leikattu, lonkka ollut pois paikoiltaan.. kerran tuli kotiin maalattuna, vihreä irokeesi ja punainen kylki.. jotain nuorison päähänpistoja?! Sisukas mimmi tuo on ollut ja vielä mennään eteenpäin, ettei mitään! Olenkin sanonut, että kauhulla odotan sitä hetkeä, kun siitä joudutaan luopumaan. Toivottavasti ei vielä pitkään aikaan!
Miinan syntymän jälkeen tosin sillä on luonne vähän muuttunut. Tai käytös ennemminkin. Esimerkiksi aiemmin kun tuli vieraita, Liipo katsoi parhaaksi poistua paikalta.. johonkin sopivaan piiloon. Nyt se tepastelee vieraiden perässä ja istuu jopa kahvipöytään seuraksi.
Semmoinen on meidän vanha rouva.
<3
VastaaPoista